Top 5: 2000-luvulla perustetut yhtyeet

On aika herättää tämä blogi horroksesta. Välillä tuntuu, että kaikkialla kehutaan vanhoja hyviä yhtyeitä ja Suomessakin tuntuu käyvän kiertueella bändit jotka ovat toimineet jo kunnioitettavan kauan. Ymmärrän kyllä tämän. Ennen tehtiin hyvää musaa, esim. innostuin vanhasta kristillisen rokin pioneerista Resurrection Bandista, joka on perustettu 1978 ja teki hyvää rokkia. Samoin vanhoilla bändeillä on hyvin keikkakokemusta takana ja se näkyy esiintymisessä.  Mutta tällä kertaa haluan antaa kunnian uudemmille bändeillä, koska musiikki on elävää ja uudet bändit tulevat määrittelemään sen mihin suuntaan se tulee jatkossa menemään. Rajasin uudet bändit siten, etttä ne on pitänyt perustaa 2000 tai sen jälkeen. Koska blogini nimi on Levyhamsterin levyjä niin toinen rajoite on, että yhtyeen levyjä täytyy löytyä hyllystäni.

Mahtavat Rob Rock (2000) ja Neal Morse (2003) karsiutuvat tällä kertaa pois koska kumpikin ovat ennen 2000-luvulla julkaistuja soololevyjään tehneet pitkän uran. Muutoin Neal Morse olisi paikalla yksi. Hänellä on taito tehdä aivan mahtavaa progea, mutta hänestä lisää sitten joskus myöhemmin.

Melkein vitosessa: Deep Insight (2001), HB (2002), Kaemo (2005) ja Mehida (2007)

5. Demon Hunter (2000)
12 vuoden aikana Seattlealäinen metalcore yhtye on ehtinyt julkaisemaan jo kuusi albumia. Demon Hunter (2002), Summer Of Darkness (2004), The Triptych (2005), Storm The Gates Of Hell (2007), The World Is A Thorn (2010) ja True Defiance (2012). Yhtyeen tyyli on siis jenkeissä suosittu metalcore. Karkeasti ottaen säkeistöt huudetaan ja kertsit sitten ovat melodisia puhtaineen lauluineen. Ei sinällään mitään erityisen omalaatuista mutta kun yhtye tekee sen vaan niin hyvin. Levyt ovat myös ulkoisesti hienon näköisiä kun joka levyssä komeilee ammuttu demonin pää eri teemoilla. 30.4.2012 Vappugospelissa todistin, että erittäin vahvasti nämä livenäkin esiintyvät.


4. Sotahuuto (2003)
Myöskin metalcorea mutta tällä kertaa suomeksi ja pärjää hyvin jenkkibändien rinnalla. Erittäin vahvaa musiikkia sekä soiton osalta että sanomaltaan.  Julkaissut kolme levyä Sotahuuto (2005), Ihmisen jälki (2007) ja Vastarintaan (2009). Meno on käynyt uudemmilla levillä vaan entistä rankemmaksi. Livenä olen todistanut useammankin kerran ja toimii todella hyvin, bonusta hienoista sota-teemaisista lavasteista.

3. Theocracy (2002)
Luonnehdittu Yhdysvaltain Eurooppalaisimmaksi yhtyeeksi. Yhtyeen tyylinä on progressiivinen power metal. Yhtyeen laulajalla Matt Smithillä on aivan loistava ääni. Julkaissut kolme levyä Theocracy (2003), Mirror Of Souls (2008) ja As The World Bleeds (2011). Theocracy levy minulta ei löydy. Mirror Of Souls on suosikkini ja se on yksi parhaista omistamistani power metal levyistä. Aivan mahtavaa musiikkia. Livänä pääsin todistamaan 30.4.2012 Vappugospelissa ja hyvin toimi.

2. Callisto (2000)
Calliston tyylisuunnaksi sanotaan post-metal. Kaikki kolme levyä True Nature Unfolds (2004), Noir (2006) ja Providence (2009) ovat omanlaisiansa. Ensimmäinen on raskas murinalauluinen levy. Toinen on melkeen instrumentaalinen mutta myöskin raskas levy. Kolmannella on taas laulua enemmän mutta tällä kertaa puhtaasti. Yhdistävänä tekijänä on tunnelmallisuus. Kannattaa kuunnella niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Livenä olen muutaman kerran todistanut ja mahtavaa oli.

1. As I Lay Dying (2000)
Metalcore on 2000-luvun tyyliä. Yhdysvaltalainen As I Lay Dying edustaa myös sitä. Mutta on Demon Hunteriin ja Sotahuutoon verrattuna hieman erilaista, paitsi ilmeisesti niiden ensimmäisten levyjen, joita en omista, suhteen. Mutta yhtye pääsee tällä ensimmäiselle sijalla ihan vaan kahden uusimman levyn ansiosta. Ne ovat nimittäin aivan mahtavia. Loistavat kitarariffit yhdistettynä huutoon ja sitten kertosäkeissä on hieman melodisempaa meininkiä puhtaasti laulettuna. Homma vaan toimii aivan loistavasti. Yhtye on julkaissut viisi albumia Beneath The Enchasing Of Ashes (2001), Frail Words Collapse (2003), Shadows Are Security (2005), An Ocean Between Us (2007) ja The Powerless Rise (2010).

Lauri Tähkä ja elonkerjuu orkesteri - Pistoja syrämmes

1. Mettumaari
2. Ihan impi
3. Rieputa rallaa
4. Kruunun kahalehis
5. Saran markan fieterit
6. Niin kauan kun minä tramppaan
7. Maa on musta
8. Härmän raitilla
9. Eerinjärven rannalla
10. Isoo-Antti ja Rannanjärvi
11. Syrämmeni veri

Lauri Tähkä: Laulu, kitara
Simo Ralli: Kitara, laulu
Antero Naali: Basso, laulu
Lenni Paarma: Rummut, laulu
Johanna Koivu: Viulu, harmooni, laulu

Tähkä sopii oikein hyvin tänne blogille näin itsenäisyyspäivänä. Toisaalta joku Timppa Rautiainenkin olisi ollut hyvä valinta, mutta nyt mennään tällä. Tämä on Lauri Tähkän ja Elonkerjuu orkesterin ensimmäinen täyspitkä levy. Musiikkityyli on hieman samanlaista kuin uudemmilla levyillä, ehkä hieman rauhallisempaa soittimien puolesta, ei niin paljon särökitaraa. Folkkirokkia tämä on. Viulu varsinkin tuo sitä folkki vaikutelmaa biiseihin. Sanoitukset ovat Härmän raitilla lukuunottamatta, joka on Tähkän itse sanoittama, kansanrunoja. Sanoitusten ja musiikin yhdistelmä tuo mielikuvan 1800-luvun lopun kesäisestä etelä-pohjanmaasta. Sellaista maalaisromantiikkaa. Juuri tuo kesä, naisia, remuamista, uhoamista ja muuta sellaista. Tai kuten bändi itse levyn kansissa sanoo "Näissä laulussa kuvastuu pohjalaisen leveä ja vapaa luonne. Etelä-Pohjanmaan mittaamattomat suota ja silmänkantaamattomat lakeudet, hurjuus, uljaat hevoset. Punainen ja lämmin veri ja vankien kalisevat kahleet. Niissä on tunnetta ja repäisevää voimaa, niissä on sisunpurkauksia, salamoivaa vihaa ja repäisevää iloa." Tykkään enemmän Tähkän uudemmista levyistä mutta ei tämäkään huono ole.

"Vaikka vietäis mua linnasta linnahan niin älä sinä tyttöni sure. Vielä karkureissullanikinsu kattomahan tulen"
"Ja jos mun tuloo niin paha olla, niin lakialle kattelen"
"Nätin flikan polevelle on hianolaane veto"
"Hei mun heilani hei mun tyttöni, älä vie mun syräntäni"

Eipä tämä vanhan levyn biiseistä sitten löytynyt videoita.

Turha fakta: Tämän levyn jälkeisistä levyistä on jäänyt yhtyeen nimestä sana "orkesteri" pois.

Callisto - True Nature Unfolds (2004)

1.	31 46'N, 35 14'E
2.	Blackhole
3.	Limb: Diasporas
4.	Cold Stare
5.	Storm
6.	Caverns Of Khafka
7.	Like Abel's Blood Cried For Revenge
8.	Worlds Collide
9.	Masonic
10.	The Great Divorce

Markus Myllykangas: Kitara ja laulu
Johannes Nygård: Kitara
Juho Niemelä: Basso
Ariel Björklund: Rummut

Vieraat:
Aretwo: Ambient soundscape
Jonas Olsson: Kitara, laulu, kellopeli, perkussionit
Esa Klapuri: Saksofoni
Samuli Paavilainen: Sello
Riina A: Laulu
Miezko Talarczyk (Nasum): Kitara Cavern Of Khafkassa
Kim Mäenpää: Laulu Stromissa

Tämä on Calliston ensimmäin täyspitkä levy. Tyylissä on pientä eroa kakkoslevy Noiriin verrattuna. Vokaaleita on käytetty melkolailla enemmän eli ei ihan niin instumentaali musiikkia ole mitä Noir. Noir oli enemmän surullinen levy tässä on enemmän mukana agressiviisuutta, sekin johtuu siitä vokaalien enemmän mukana olosta. Varsinkin ne vähän rauhallisemmat instrumentaali kohdat ovat aivan upeita. Tämän levyn heikoin puoli on se, että Noir on vaan parempi ja kun sen kuulin aiemmin niin tämä jää sen varjoon. Hyvää musiikkia tämä Callisto vaan on.

"Watched the sun darken - the stars fall from heaven"
"'Fallen am I Lord. Make me complete again"
"Mankind fears wahta eyes fail to conceive"
"Try breathing under water, the mortal man that you are"



Turha fakta: Levy on äänitetty Ruotsissa

Saviour Machine - Legend I (1997)

1. Overture
2. A Prophecy
3. I Am (0:59)
4. Legend I:I
5. The Lamb
6. The Eyes of the Storm
7. The Birth Pangs
8. The Woman
9. The Night
10. The Sword of Islam
11. Gog: Kings of the North
12. The Invasion of Israel
13. World War III - The Final Conflict I
14. Ten - The Empire
15. Legend I:II
16. The Beast
17. Antichrist I

Eric Clayton - laulu
Jeff Clayton - sähkö- ja akustiset kitarat
Charles Cooper - bassokitarat
Jayson Heart - rummut, lyömäsoittimet
Nathan van Hala - piano, syntetisaattorit

Vieraat:
Ensemble Cantabile - Kuorolaulu

Legenda trilogia on Saviour Machinen päätyö. Levyjen teemana on maailmanlopun tapahtumat kuten kappaleidenkin nimistä voi päätellä. Musiikki on goottirokin ja klassisen musiikin yhdistelmää. Melko rauhallissa mutta synkeissä tunnelmissa mennään. Koskettimet ovat vahvasti esillä ja mukana on myös kuoroja. Itse asiassa taitaa koskettimet olla enemmän esillä mitä kitarat. Tämä eka levy esittelee lopunaikojen osapuolet. Kerrotaan Lampaasta, Islamin miekasta, Gogista, Pedosta, Imperiumista, Antikristuksesta jne. Myöhemmät levyt kertovat sitten enemmän niistä tapahtumista. Musiikki sopiii erittäin hyvin teemaan. Ja mukana on paljon pieniä juttuja kuten esim. Sword Of Islamissa on arabialainen tunnelma. Eric Claytonilla on myös todella upea lauluään. Levy on myös pitkä, pituutta on 77 minuuttia mikä on sen heikkous. Tämä on taidetta.


"I saw lamb standing as I though it had been slain"
"Time is running out of time. Behold the pain before a child is born"
"A prince will rise from the ancient empire to rule the dominion of pain"
"Behold, time is legend and history is the time, "This hour is mine""

Turha fakta: Vaikka Legenda on trilogia niin siihen kuuluu silti neljä levyä koska viimenen osa käsittää kaksi levyä. Viimeisin levy Legend III:II ei ole ihan vielä ilmestynyt.

Deuteronomium - Tribal Eagle (1997)

1. Crosshope
2. Thinking
3. Tribal Eagle
4. Blue Moment

Miika Partala (NMB, Icon Clan) - Laulu ja kitara
Manu Lehtinen (Vaskikäärme) - Basso, taustalaulu

Vieraat:
Johnny Pesonen - Rummut
Eeva Vehniäinen - Laulu

Tämä on Deukkiksen ensimmäinen vähän virallisempi levy. Tätä aiemmin Deukkis oli julkaissut pari demokasettia. Tämä ep on melko lailla täydellinen levy. Kaikki neljä biisiä ovat hyviä. Levy on pääpainoltaan death metallia vaikkakin kaikki kappaleet ovat erilaisia. Crosshope on melko menevä death-ralli, Thinking on raskaampaa ja hitaampaa deathiä ja tässä kappaleessa Manu on laulamassa, Tribal Eagle on taas rokimpi kipale ja siinä on hieman mukana puhdasta laulua. Blue Momentissa taas on mukana naislaulua ja se on levyn kappaleista mutkikkain. Tuo levyn kansi on kyllä komein Deukkiksen levyn kansista ja tuon levyn kannen kuvan mukaan tehty hupparikin on hieno.

"Cross, Symbol of death, symbol of life"
"So many ships sailing at these cold-watered seas"
"Tribal Eagle, your wings grow strong"
"These white snowy regions, dyed to blue for a moment"

Turha fakta: Markus Vainionpää voitti Ilmakitaransoiton mm-kisat vuonna 2000 Crosshope kappaleella.

Ristinolla - Ei kauniimpaa (2005)

1. Viimeinen yö
2. Todellisuus
3. Kun talvi saapuu
4. Kirveellä veistetty
5. Tyttökulta
6. Älä tee minusta katkeraa
7. Ei kauniimpaa
8. Tekopyhä
9. Ääni
10. Elämän hulluus
11. Varjoista varjoihin

Mikko Tuliniemi (Hallowed, ex-Random Eyes, Rebelhead, NMB): Laulu
Timo Peltokangas (Hallowed, ex-Random Eyes) : Rummut
Timo Kuusjärvi (ex-Random Eyes): Kitara
Timo Mäki-Marttunen (ex-Random Eyes): Basso

Tätä Ristinollan debyytti levyä sai aikoinaan odotella kauan. Levy-yhtiö syistä levyn julkaisu venyi ja venyi. Lopulta se 2005 jouluna sitten julkaistiin. Ristinollan musiikkityyli menee siellä Rautiainen, Kotiteollisuus ja Viikate akselilla ollen hieman menevämpää. Hyvää tämä on ja eikä hyvää suomenkielistä musiikkia ole liikaa. Tuo Kirveellä veistetty on kyllä sanoituksiensa puolesta niin suomibiisi kuin olla ja voi, on korpea, kesää ja saunaa. Tyttökulta taas on hieno poikamiesbiisi. Muuten kappaleet ovat hieman kristillis sävyitteistä elämän pohtimista. Eli kyseessä on tälläinen perushyvä suomirock levy. Ikävä kyllä bändillä ei ole tämän lisäksi tullut muita albumeja ja taitaa nykyään olla telakalla tai peräti hajonnut koko bändi, mielellään olisi kuullut mihin tämä bändi olisi jatkossa mennyt kun ensimmäinen levy on näin hyvä.

"Sä ohjaat eksyneitä suuntaan oikeaan"
"Kesäyön usvan ihanuus, kaste laihossa kiiltää, hallavuosien ankaruus haavan sydämeen viiltää"
"Hymysi kaunis saa sydämen repeemään"
"Varjoista varjoihin kulkuni käy,kirkkaimman tähden mä sain matkaltain"



Turha fakta: Bändi oli aluksi opinnäytetyö projekti.

Slechtvalk - The War That Plagues The Lands (2002)

1. Of Slumber And Death
2. A Plea For The King
3. From Behind The Trees
4. My Last Call
5. The Falcon's Flight
6. A Call In The Night
7. And Thus It Burns
8. Burying The Dead
9. War Of The Ancient
10. The Dragon's Children
11. In Paradisum

Shangar: Laulu ja kitara
Ohtar: Kitara ja puhdas laulu
Nath: Basso
Grimbold: Rummut
Sorgier: Koskettimet
Fionnghuala: Naislaulu

Slechtvalk oli aluksi Shangarin sooloprojekti ja ensimmäinen levy Falconryllä Shangar hoiti kaikki osuudet yksinään. Tätä levyä minulla ei ole kun ei sitä mistään saa. Eikä se ilmeisesti ollut niin keski-aika vaikutteinen levy. Tämä on bändin toinen levy tällä kertaa mukana on oikea bändi. Musiikki on dark metallia pienillä folk ja klassis vaikutteilla vaikkakin sanoitukset ja ulkonäkö sopisi ihan hyvin power bändille. Kappaleet ovat melko nopeatempoisia ja kitarajutut kuulostavat oikein hyviltä. Koskettimia käytetään melko paljon. Viimeinen biisi on poikkeus se on rauhallinen pelkästään naislaulua sisältä latinankielinen balladi. Bändin ulkoasu on kuin keski-ajalta. Levyn biisit muodostavat tarinan, joka kertoo synkän tarinan ritarista sodan melskeessä. Tarina on ihan mielenkiintoinen eikä niin kliseinen kuin voisi olettaa. Tämä muuten on ainoa alankomaalainen levy mikä minulla on hyllyssä.



"Altough my King has shown me mercy"
"I see Grim Reaper's face"
"I carefully lay him on the back of my horse"
"Chorus Angelorum te suscipiat, et cum Lazaro quondam paupere, aeternam habeas requiem"

Turha fakta: Bändin nimi on hollantia ja tarkoittaa muuttohaukkaa