1. Wormwood
2. Latterday Saints
3. The Fugitive
4. Backwoods
5. A Close Encounter
6. Pathos
7. Folkslave
8. Woven Hands
Markus Myllykangas: Kitara, laulu
Johannes Nygård: Kitara
Juho Niemelä: Basso, kontrabasso
Ariel Björklund: Rummut, kellopeli
Arto Karvonen: Koskettimet, sampleri, wurlitzer (mikäköhän tämä on?), harmoni, theremin (ja lisää outoja soittimia) ja puhe
Vieraat:
Jonas Olsson: Vokaalit, kitara, kellopeli ja perkussiot
Maria Ojamaa: Englantilainen torvi
Esa Klapuri: Saksofoni, huilu
Calliston olin nähnyt muutamia kertoja livenä ennenkuin hommasin tämän levyn ja silloin se ei oikein iskenyt, se kuulosti hirveältä möyköltä kauhealla örinällä, mutta se olikin bändin Death Metal aikaa. Tällä ja debyyttilevyllä musiikkityyli on jotain, mitäköhän tämä on. Wikipedia määrittelee bändin post-metalliksi ja metal-archives athomspheric sludge/post-hardcoreksi. Bändiä on vertailtu Cult Of Lunaan, mutta kun en tiedä kyseisen yhtyeen kappaleita niin vaikea mennä sanomaan onko ne miten samantyylisiä. Tämä on tällaista maalailevaa ja taiteellista musiikkia, nuo erikoissoittimet kuuluvat aina välilä ja tempo pysyy yleensä melko matalana ja laulua tai paremminkin örinää on todella vähän. Sanoitukset ovat enempikin pieniä mietteitä ja runoja elämästä mitä tarinoita. Kaunis, surullinen ja kaihoisa ovat adjektiiveja miten tätä kuvaisi. Tää on juuri sitä musiikkia mitä kuunnellaan pimenevänä syksy iltana kynttilän valossa. Kaikille tämä musiikki ei sovi, joidenkin mielestä tämä voi olla tylsää mutta kun tämän hienouden löytää niin ei tähän kyllästy lainkaan.
"Remorse and it is undone"
"The trees are grey here, the soil is damp and cold"
"Virtue and vice, black and white, colours subside in the pale and night"
"Light fills up space in a solitary place"
Turha fakta: Bändi on perustettu Kokkolassa mutta nykyään jäsenet asuvat Turussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti