1. Pirunnyrkki
2. Sielunvihollinen
3. Melankolia
4. Fysiikka ei kestä
5. Palvelemaan konetta
6. Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen
7. Kyyn pimeä puoli
8. Sivu paholaisen päiväkirjasta
9. Nahkasiipi
10. Ensimmäinen saattaja
11. Hautalinnut
A.W. Yrjänä: Basso, laulu, taustalaulu, akustinen kitara
Janne Halmkrona: kitara, basso, trumpetti, rhodes (mikäköhän tämä on, wikipedia näköjään tiesi sen tietyntyyppiseksi sähköpianoksi), kellopeli, taustalaulu
Timo Rasio: Kitara, basso, taustalaulu
Tuomas Peippo: rummut, perkussiot
Vieraat:
Rake: Koskettimet, ohjelmointi
Anna-Leena Harkola, Janne Ahvenainen, Kati Kiraly, Marja-Sisko Lahti, Riikka Lampinen, Maija Juuti, Lotta Poijärvi ja Siiri Rasta: Jouset
Tämä on ensimmäinen CMX albumi, jonka olen hommannut. Nyttemmin on tullut hommattua muutamia lisääkin. Tämä on kymmenes CMX:n albumi. Itse olin jo kauemmin miettinyt, että pitäisi tutustua CMX:n tuotantoon kun varsinkin menevämmät rokki biisit ovat erittäin hyvän kuuloisia ja Yrjänän sanoitukset vaikuttivat mielenkiintoisilta. Tästä levystä en ollut kuullut kuin positiivisia arvioita ja kun divarissa tämä oli halvalla myynnissä niin pitähän se ostaa. Eikä tämä ollut pettymys. Biisit ovat loistavia ja sanoitukset mielenkiintoisia mutta todella runollisia ja vaikeatajuisia. Levyn sanoituksellisena teemana on pahuus ja paholainen. Tosin ne on niin runollisia etteivät kaikki biisit varmaan ikinä aukea. Esim. Sivu paholaisen päiväkirjasta on scifi teemainen. Levyn aloittava Pirunnyrkki on levyn rankin kappale. Sitä seuraa pakollinen balladi biisi nimeltään Sielunvihollinen. Mutta tämä balladi on aivan mahtava. Sanat ovat hyvät ja aluksi laulussa käytetty efekti haittasi mutta kun siihen tottui niin sekin menee täysin. Sitten vuorossa on enemmän ja vähemmän meneviä rokki veisuja. Varsinkin kappaleet Melankolia, Palvelemaan konetta ja Sivu paholaisen päiväkirjasta ovat loistavia biisejä. Ainoastaan Kyyn pimeä puoli on heikompi esitys. Muuten tämä levy on aivan täydellinen ja siitä kertoo kyllä sekin, että tämä on soinut ties kuinka kauan soittimessanikin. Aion oli myös Soundi lehden 50 parasta suomalaista albumia sijalla 50.
"Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään"
"Ennen iltaa siis kulje siltaa, mut varo murhamiesten kiltaa, varo liittymästä heihin, jotka uskovat eivät enää mihinkään"
"Kaikki mitä teet on tehty, kaikki mitä näet on nähty, kaikki mihin kosket on monin käsin kosketeltu"
"Metallinen terä uurtaa vaon metalliseen levyyn. Pyörät jotka pyörii eivät tunne häpeää"
Turha fakta: Sana Aion on kreikkaa ja tarkoittaa aikakautta tai elämää. Siitä on johdettu latinan sana aeon eli ikuisuus. Gnostilaisessa mytologiassa aionit olivat jumalasta syntyneitä emanaatioita eli alkunsa saaneita tai virranneita olentoja, joista taas sai alkunsa maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti