Red 2002-

 Red on rock yhtye Yhdysvalloista. Olen nänhyt yhtyeen Tampereella.

End of Silence (2006)

Redin perustivat alunperin Penssylvaniassa kaksosveljekset Anthony Amstrong (kitara) ja Randy Amstrong (basso) sekä heidän kaverinsa Michael Barnes (laulu). Myöhemmin yhtye muutti Nashvilleen, Tennesseehen ja mukaan tulivat myös rumpali Andrew Hendrix ja kitaristi Jasen Rauch (Breaking Benjamin, Love & Death). Levyn teon aikaan rumpaliksi vaihtui Hayden Lamb. Hendrix levytti melkein kaikki rummut levylle. Levy on tehty hartaudella mikä näkyykin siinä positiivisena. Tämä on yksi Redin menstyneimmistä levyistä ja sai Grammy ehdokkuuden Best Rock Gospel Album kategoriassa. Levyn kymmenestä varsinaisesta kappaleesta seitsemän julkaistiin jopa singlenä. Itsekin pidän tästä levystä paljon. Levyn on tuottanut Rob Graves ja Jason McArthur.

Levy alkaa introlla, jonka jälkeen tulee Redin tunnetuin teos Breathe Into Me, joka kertoo henkilöstä jolla menee huonosti kun hän yrittää itse hallita elämäänsä ja tajuaa sitten tarvitsevansa Jumalan apua. Kappale on melko suoraviivainen rock kappale, jossa kuuluu mukavasti muutenkin levyllä soivat orkesteraatiot. En ihmettele miksi tämä on niin suosittu kappale. Kappale soljuu mukavasti eteenpäin ja kertosäe on hyvä. Michaelin laulu on oikein mukavan kuuloista. Kappaleen ovat tehneet Anthony, tuottaja Graves, Rauch ja McArthur.

Let Go on grunge henkinen menevä kappale. Varsinkin säkeistöt ovat hyvin grungemaisia. Kertosäe on sitten melodisempi ja puhtaammin laulettu. Kappaleessa on hienoja Pre-Chorus ja Bridge osuuksia. Tämäkin on todella hyvä kappale. Jousisovitukset ovat myös tässä mahtavat. Kappaleen ovat tehneet Rauch, Graves ja McArthur.

Riippuvuuksista kertova hieman rauhallisempi Already Over on myös hittikappale. Kappaleessa kuuluu hieman myös koneita. Kertosäe on erittäin vahva kuten tällaisissa kuuluukin olla. Kappaleen ovat tehneet Rauch, Graves ja McArthur.

Lost tuntuu levyn aloittaneen hittiputken jälkeen hieman tavanomaisemmalta kappaleelta. Tässä kappaleessa huomio kiinnittyy Michaelin vahvaan lauluun. Kappale kasvaa hienosti loppua kohden ja lopussa on taas hienoa orkesteraatiota. Albumin ovat tehneet Chad Cates, Graves ja Rauch.

Pieces alkaa rauhallisella piano introlla, jonka jälkeen mukaan tulee viulua. Tämän osion jälkeen tulee akustista kitaraa ja kaunista rauhallista laulua. En ihmemmin pidä balladeista mutta tämä on hyvä ja tuo hyvin esiin Michaelin laulajan taitoja. Tämän balladin on tehnyt yksin Graves.

Break Me Downissa on heti alussa todella mielenkiintoisen kuuloin orkesteraatio ja sen jälkeen alkaakin sitten jytä. Tässä kappaleessa on myös hieman grunge henkeä ja todella vahva kertosäe. Tässä kuuluu myös hyvin Redin tuotannossa kuuluvat pienet metalcore vaikutteet. Tämä on A. Amstrongin, Gravesin ja Rauchin kappale.

Samojen kavereiden käsialaa on myös seuraava Wasting Time, jossa myös kuuluu vahvasti metalcore vaikutteet. Alun kitarointi on oikein mallikasta. Tässäkin on todella vahva kertosäkeistö. Hieman erilailla sovitettuna tämä kappale menisi hyvin metalcore bändillekin.

Gave It All Away on kokonaan Rauchin käsialaa. Kappaleen säkeistö ei ole mikään mieleenpainuvin. Kerrossa on jo enemmän voimaa ja tunnetta, joka vie itse kappaleen plussan puolelle.

Amstrongin, Gravesin, Rauchin ja Bernie Hermsin Hide on levyn heikointa antia ja melko tylsänpuoleinen rokki kappale. Kertosäe on ihan kohtuullinen.

Leyvn päättä Already Over part 2, joka on akustisempi ja rauhallisempi jatko Already Over kappaleelle. Tällainen rauhallisempi meno on ihan kelpo lopetus levylle.

Innocence & Instinct (2009)

Edellisen levyn kiertueella Red joutui auto-onnettomuuteen, jossa heidän rumpali Lamb loukkasi jo aiemmin loukkaamaansa olkapäätä niin pahasti, että joutui jättäytymään pois yhtyeestä. Uudeksi rumpaliksi tuli Joe Rickard (Pillar, In Flames). Edellisen levyn myötä yhtye kiersi paljon ja esiintyi yli 500 keikalla. Levy ylsi Billboardin listalla sijalle 15 ja voitti Dove palkinnon parhaana rock levynä. Levyltä irrotettiin 7 sinkkua. Levyn kansi on 1800-luvun taiteilijan Gustave Doren taulusta napattu (sama kuva on myös Imperlitterin Eye of Hurricane -levyssä). Levyn on tuottanut Rob Graves.

Levyn aloittaa Fight Inside, joka kertoo sisäisestä taistelusta. Kappale alkaa metalcore maisesti ja sitten tasaantuu varsin hyväksi rock kappaleeksi. Laulumelodiat ovat todella hyvät. Kappaleessa on mukana edellislevyltä tutut jousisovitukset. Kappaleen ovat tehneet Rob Graves, Bernie Herms, Jason McArthur ja Jasen Rauch.

Rauhallisesti alkavassa Death of Me:ssä on kuultavissa grunge vaikutteita. Säkeistössä on hieman toteava laulutapa ja kertosäkeessä sitten isketään suurempi vaihde päälle. Kaikkiaan tämä kappale vääristä valinnoista on oikein mainio. Levy alkaa oikein hienosti kahdella tykki biisillä. Tämän ovat tehneet Graves ja Rauch.

Sinällään pätevä Mystery of You jättää jotenkin kylmäksi. Sinällään tässä ei ole mitään vikaa mutta jotain lisää tämä kappale kaipaisi. Tämän ovat tehneet Graves, McArthur, Anthony Armstrong ja Rauch.

Gravesin, McArthurin ja Rauchin tekemä Start Again on rauhallisempi kappale, ei kuitenkaan ihan balladi. Kappaleessa on hienoja laulumelodioita sekä jousia. Tykkään kappaleesta vaikka sinällään se onkin melko perinteinen ja voisi hyvin soida radiossa. Sanoitukset voi tulkita kertovan joko ihmis- tai Jumalsuhteesta.

Melko perinteinen 2000-luvun rokki kappale on Never Be the Same. Kuten Mystery of You niin tämäkin jättää hieman kylmäksi. Kappaleen ovat tehneet Graves, C. Todd Nielson, Mike Seminari, McArthur ja Rauch. Ehkäpä tekijöitä on ollut hieman liikaa.

Gravesin, McArthurin ja Rauchin Confession (What's Inside My Head) on perusvarma rokkikappale. Ei mitään erityistä mutta mukavaa kuunneltavaa.

Breaking Benjaminin Benjamin Burnleyn, Gravesin ja Rauchin Shadows jatkaa sanoituksellisesti edellisen linjoilla viha teemallaan. Vaikka sinällään tämä on perinteistä jenkkirokkia niin tämä toimii hyvin. Varsinkin laulu kuuulostaa todella hyvältä. Kertosäe on myös todella vahva.

Ordinary World on Duran Duran coveri. Tämä on ihan mukavasti tehty laina ja kappale on hyvä. Yhtye itse ei olisi halunnut sitä levylle mutta levy-yhtiö oli sitä mieltä, että sen paikka on levyllä.

Gravesin, Richard Marxin ja Rauchin tekemä Out from Under on ihan kelpo rock kappale mutta ei mitään sen ihmeempää.

Levyn päättää Grvesin ja Rauchin rauhallinen kappale Take It All Away. Kappale päättyy hienoon instrumentaaliosuuteen.

Levy on kokonaisuuten melko tasainen mutta myös hieman tasapaksu. Tästä huolimatta tämä on hyvä levy. Death of Me ja Shadows ovat levyn parasta antia.

Antestor 1989-2007, 2010-

 Antestor on yksi ensimmäisistä unblack yhtyeistä ja tulee Norjasta.

The Return of Black Death / Kongsblod (1998)

 

 

Yhtyeen muodostivat Martyr (laulu), Vemod (kitara ja koskettimet), Gard (basso) ja Armoth (rummut). Alunperin Antestor teki demo-levyn nimeltään Kongsblod ja lähetti sen Cacophonous levy-yhtiölle tarkoituksena, että saisi levytettyä sen paremmilla resursseilla. Levy-yhtiön mielestä se kuitenkin oli sellaisena hyvä ja se julkaisi sen nimellä The Return of The Black Death ja sensuroi samalla kansilehdistä Jeesus maininnat kun levy-yhtiö on kuitenkin tullut tunnetummaksi synkemmistä yhtyeistä. Myöhemmin taas Nordic Mission uudelleenjulkaisi tämän Kongsblod nimellä ja kansilla. Se on nyt se nimi millä tämän voi löytää. Yhtyeen musiikkityyli on folkahtava unblack metal. Kansanmuusiikkitunnelmaa ei yhtään vähennä se, että osa kappaleista on norjaksi. Kansanmusiikkimaisuus tulee esiin sävelkuluista. Yhtye oli yksi ensimmäisistä unblack metal yhtyeistä ja koki vastusta sekä black metal että kristilllisistä piireistä. Itse pidän tätä yhtenä parhaimpina unblack levyistä. Sävellykset ovat hyvin tehtyjä ja tunnelmallisia. Örinäänkin on jotenkin saatu mukaan tunnetta. Hieno levy.

" The Lord is our master
O Lord make us win
The Lord is our master
Our strength is from within" 

Battlefield

 

Martyrium (2000)

Tällä edellistä levyä aikaisemmin äänitetyllä leyvllä oli muutoin sama kokoonpano paitsi, että tällöin mukana oli myös toisessa kitarassa Pilgrim. Tämä levy on tosiaan äänitetty jo 1994 eli ennen The Return of The Black Deathiä. Musiikillisesti tämä on raaempi varsinkin laulun osalta eikä sisällä hienoisia folk elementtejä. Tämä on enemmän death ja black metallin yhdistelmää. Tätä on tullut kuunneltua aika vähän kun tämä on omaan makuuni turhankin karua.

"Create in me a pure heart o God
Give me a new and steadfast spirit
Do not drive me from Thy presence
Or take Thy Holy Spirit from me"

Mercy Lord

The Defeat of Satan (2003)

Tämä on kokoelma yhtyeen vanhoja demoja, jotka ovat tyyliltään enemmän death metallia. Jesus, Jesus, Ver Du Hja Meg on sovitus virrestä ja ihan hieno sellainen. Näistä vanhoista kappaleistakin jo kuulee, että yhtyeellä on näkymystä ja taitoa tehdä hyvää musiikkia. Tässä näkyy uusi logo, joka on todella tyylikäs.

" Jesus is the one and only
He was crucified for your life
You got to have faith in the Lord
He'll save you from eternal death
Give your life to Jesus Christ"

Jesus Saves

Det tapte liv (2004)

 

Tässä vaiheessa yhtye koki miehistön vaihdoksia. Lauluun tuli Vrede, koskettimiin Sygmoon (Vaakevandring). Gard, basso ja Vemod, kitara, jatkoivat alkuperäisinä jäseninä. Rummuissa oli sessiomuusikkona Hellhammer (Mayhem). Hellhammerin sanojen mukaan hän halusi näyttää muille black metallisteille, että hän voi tehdä mitä haluaa. Tämä on ep, joka mainostaa tulevaa levyä. Rites of Death on kappale tulevalta levyltä, Grief on säestetty runo, Last Season on kaunis instrumentaali, Med Hevede Sverd on taas oikea kappale, Det Taple Liv on taas on lausuntaa pianolla säestettynä. Epätasaisainen on siis eepee, mutta nuo kaksi oikeaa kappaletta antavat odottaa, että jotain hienoa on tulossa. Levyn kansi on myös aivan upea.

The Forsaken (2005)

 

Hienoa sieltä sitten tulikin. The Forsaken on aivan mahtava unblack levy.  Vrede on myös hyvä örisemään vaikka ei olekaan aivan niin tunnelmallinen kuin Martyr. Kappaleet ovat hieman nopeampia ja niissä on mukavasti kansanmusiikki tunnelmia. Hellhammer on todella taitava rummuissa ja hienoa, että hän lähti tähän projektiin mukaan. Tämä on myös yksi suosikkilevyistäni unblack genressä.

" Of old times cruelty
The past haunts you
Of old time cruelty
...Save Me..."

Old Times Cruelty

 

Omen (2012)

Taas tuli miehistöön muutoksia Vemod eli Lars Stokstad, kitara ja Vrede eli Ronny Hansen, laulu, olivat ainoat, jotka jatkoivat edellisestä levyltä. Uusina mukana tulivat Jo Henning Börven, rummut; Robert Bordevik (Vardöger), kitara; Nickolas Main Henrikse, koskettimet; Erik Norrman Aanonsen, basso ja Thor Georg Buer, koskettimet. Sinälllää tämä jatkaa hyvinkin edellisen levyn tunnelmissa mutta jostain syystä tämä ei oikein toimi itselleni, soundit tuntuvat kökömmiltä eikä kappaleissa ole niin tarttumapintaa. Ehkä lisäkuuntelu voisi helpottaa asiaa. Yhtyeen tuotannosta tykkään tästä vähiten.

" The riches of this world are but vapour,
towers ready to fall

In the valley of death we are all beggars"

All Towers Must Fall 

Antestor on edelleen toiminnassa mutta ei ole tietoa onko heiltä vielä tulossa uutta materiaalia.

Horde 1994, 2006, 2010, 2012

 Horde on yhdenmiehen unblack yhtye Australiasta. Se on tyylissään ensimmäisiä. Olen päässyt todistamaan yhtyeen myös livenä Immortal Metal Festissä 2010.

Hellig Usvart (1994)

Horden ainoa jäsen on Jayson Sherlock (ex-Mortification, ex-Paramaecium, ex-Deliverance). Hän esiintyi levyllä nimellä Anoymus. Levyn nimi on Norjaa ja tarkoittaa pyhää epämustaa.  Levy on vastaisku pahuuden kanssa pelleileville black metal yhtyeille. Tyyliltään tämä on sen ajan raakaa black metallia surisevine kitaroineen ja kirkuvine lauluineen mutta sanoitukset ovat vastakohta sille mitä on kuultu. Sanoitukset ovat muutenkin mielenkiintoisia, jo kappaleiden nimet kertovat millaisissa tunnelmissa mennään "Blasphemous Abomination of the Satanic Pentagram ", " Release and Clothe the Virgin Sacrifice ", " Invert the Inverted Cross ", " Crush the Bloodied Horns of the Goat ". Vaikka voisi kaikesta tästä luulla niin tämä ei ollut vitsi vaan ihan tosissaan tehtyä musiikkia. Levy on ensimmäinen kristillinen unblack levytys ja kaikki eivät sitä ottaneet ilolla vastaan vaan levy-yhtiö sai tappouhkauksia tämän levyn julkaisusta. Kristilliseen metallimusiikkiin tällä on myös ollut valtaisa vaikutus. Klassikko tämä on ehdottomasti mutta siitä en ole aivan varma onko tämä hyvää musiikkia vai ei. Tavallaan tämä on tosi yksinkertaista ja karua mutta joku mutta kun tätä kuuntelee niin on tässä kuitenkin jotakin koukuttavaa joten kyllä tämä taitaa kallistua sinne hyvän puolelle.

"Christ stormed the gates of hell
to take the keys thereof
now the keys of death and Hades
belong to the eternal one
hell awaits the demonic forces
who seek to pervert the cross
flaming hellfire destruction
is their final dwelling place"

Invert the Inverterd Cross

 

The Day of Total Armageddon Holocaust: Alive in Oslo (2007)

Valitettavasti tätä live tallennetta minulla ei ole.

Living Sacrifice 1989-2003, 2008-

 Living Sacrifice on Little Rockista, Yhdysvalloista kotoisin oleva metalli yhtye. En ole nähnyt kyseistä yhtyettä livenä.

Living Sacrifice (1991)

 

 Yhtyeen muodostivat Bruce Fitzhugh, kitara; Lance Garvin (Soul Embraced), rummut; Jason Truby (P.OD.), kitara ja Darren "DJ" Johnson, laulu ja basso. Yhtyeen jäsenet olivat noin 18 vuotiaita tätä levyä tehdessä. Believerin Kurt Bachman oli kuullut heidän demonsa ja tykästyi siihen ja tuotti tämän levyn. Tyyliltään tämä on tiukkaa thrash metallia rouheella laululla. Tämä on hyvä levy ja varsinkin kitarariffit ovat oikein erinomaisia. Miinuksena putkeen kuunneltuna kappaleet ovat turhan samantyylisiä. Todella hyvä debyyttilevy.

Nonexistent (1992)

Kuten kansikin kertoo niin nyt on synkkää menoa luvassa. Yhtye olisi hyvin voinut jatkaa esikoislevynsä linjoilla mutta jostain syystä he innostuivatkin death metallista. "Laulu" on tälllä todella matalaa murinaa oikein kunnon viemärikamaa. On tällä levyllä ihan hetkensä mutta en oikein välitä tämän levyn murinasta niin tämä on itsellleni yhtyeen huonoin tuotos. Akustisista biisien väliosista yhtye on tykännyt kun niitä on  jo tälläkin levyllä ja jatkossa niitä tulemme kuulemaan.

Inhabit (1994)

 

Laulu on onneksi tällä levyllä taas enemmän huuto kuin örinä osastoa. Tyylillisesti tämä muuten on lähempänä death metallia. Tykkään tämän levyn vauhdikkaasta menosta ja soitto on kunnossa. Levyn aloittava In the Shadows on mahtava kappale.

Reborn (1997)

Tässä välissä Darren Johnson päätti lopettaa musahommat ja jätti yhtyeen. Bassoon tuli tilalle Jasonin veli Chris Truby ja lauluvastuun otti Bruce. Levy alkaa hienolla tunnelmaa luovalla rummuttelulla ja kun laulua alkaa niin kuuleekin, että nyt on tyylikin vaihtunut metalcoreksi mistä yhtye onkin tullut tunnetuksi. Tämä on aivan mahtava levy. Kappaleet ovat hyviä, soitto on hyvää. Tykkään varsinkin kolisevasta bassosta. Uskaltaisin jopa väittää, että tämä levy on vaikuttanut valtavasti siihen miksi on paljon kristillisiä metalcore yhtyeitä. Kuten Ryan Clarck Demon Hunterista on todennut niin Living Sacrifice sai kristillisen musiikin vaikuttamaan coolilta.

The Hammering Process (2000)

Taas tuli miehistönvaihdoksia. Jason ja Chris Truby jäivät pois. Toiseen kitaraan tuli Rocky Gray, basoon Arthur Green ja uuten instrumenttian tuli perkussiot joita soitti Matt Putman. Perkussiot tuovat mukavaa lisää useisiin kappaleisiin. Muutoin meno on hyvin samankaltaista kuin edellisellä levyllä.

Conceived In Fire (2002)

 

 Tämä jatkaa hyväksi havaittua linjaa. Miksipä sitä mennä toimivaa muuttamaan. Tämän levyn jälkeen yhtyeen jäsenet kokivat, että on aika kokeilla jotain muuta ja Living Sacrifice lopetti toimintansa...

The Infinite Order (2010)

 

...kunnes sitten tulivat takaisin. Kokoonpano oli muuten sama mutta Matt Putman oli jäänyt pois. Meno on edelleenkin metalcorea. Kuitenkin tämä kuulostaa jotenkin erilaiselta Brucen laulu on hieman erilaista, yleissoundikin on jotenkin erilaista ei parempaa tai huonompaa mutta erillaista.

Ghost Thief (2013)

 

 Näistä levyistä on hankala kirjoittaa mitään ihmeempää kun Rebornin jälkeen yhtye löysi tyylinsä niin meno on ollut tasaisen hyvää, niin tälläkin. Aloitusraidalla Screwtape vierailee Demon Hunterin Ryan Clark. Hieman on tällä levyllä tyyli mennyt lähemmäksi perintäisempää metalcorea. Toivottavasti nämä vielä joskus tekisivät lisääkin musiikkia.

P.O.D. 1992-

 P.O.D. on Kaliforniasta kotoisin oleva Nu Metal yhtye.

 

Snuff the Punk (1993) 

Tässä vaiheessa yhtyen muodostivat Sonny Sondoval, laulu; Marcos Curiel, kitara; Traa Daniels, basso ja Noah Bernando, rummut. En omista tätä levyä ja olen antanut itseni ymmärtää, että en ole paljon menettänyt.

Brown (1996)

 

Rumpuihin vaihtui Wuv Bernando. En omista tätäkään alkuaikojen levyä.

The Fundamental Elements of Southtown (1999)

 

Tällä mielenkiintoisen kansikuvan omaavalla levyllä P.O.D. pääsi suuremmalle levy-yhtiölle (Atlantic) ja myi platinaa. Musiikillisesti tässä on elementtejä joista P.O.D. on myöhemmin tullut tunnetuksi. Itse en ole tästä levystä aivan hirveästi välittänyt mutta nyt kun olen kuunnellut tätä lisää uudemman kerran niin löydän tämän levyn idean. Yhtye on saanut levyihinsä nauhoitettua hyvin kadun ääntä ja sekä hip-hop meininkiä kuitenkin pääpainon ollessa rokissa. Laulu on enimmäkseen puhdasta mutta hieman mukana on räppäilyäkin. Levyn hienoipia hetkiä ovat rokkaavat Southtown ja Rock the Party sekä reggae sävyjä sisältävä rauhallisempi Set Your Eyes to Zion. Bullet the Blue Sky on U2 laina.

 

Satellite (2001)

Tällä levyllä P.O.D. löi todella kovaa suuren yleisön tietoisuuteen. Levy on maailmanlaajuisesti myynyt yli 7 miljoonaa ja oli nro 6 Billboardin listalla. Itsekin olen aikoinani tutustunut P.O.D.:iin Alive, Youth of Nationin sekä Boomin musiikkivideoiden välityksellä, jotka soivat tiuhaan MTV:llä. Kaikki nämä ovatkin hyvivä kappelita ja Youth of Nation onkin yksi suosikkibiiseistäni P.O.D.ilta. Näiden hittien lisäki levyltä iskevät koviten agressiiviset The Messenjah sekä Without Jah, Nothin'. Kokonaisuutena levy on vahva ja ilmentää hyvin tyylillään yhtä aikakautta. Tätä voisi jopa kutsua klassikkolevyksi.

Payable on Death (2003)

Näiden levyjen välillä Marcos Cruella lähti tai potkitiin bändistä. Hänen tilalleen tuli kitaraan Jason Truby (Living Sacrifice). Tyyli ei kuitenkaan muuttunut juurikana mitä voisi kuvitella kun Living Sacrifice on kuitenkin ihan erilaista musiikkia. Musiikillisesti tämä on suoraviivaisempi nu-metal/rock leyv mitä edellisempi, raggea ja katu elementtejä on vähemmän. Sleeping Awake on oli Matrixin jatko-osassa. Itse pidän tästä levystä.

The Warrios EP, Volume 2 (2005)

 

 Tämä EP on enemmänkin faneille kun sisältää vain pari uutta kappeletta ja muutoin demo ja livevetoja.

Testify (2006)

Tämä jatkaa hyvin samaa linjaa kuin edellisetkin levyt. Goodbye for Now kappaleessa naistaustalauluja esittää silloin tuntematon Katy Perry.

When Angels & Serpents Dance (2008)

Jason Truby jätti yhtyeen samana päivänä kun Marcos Curiel pyysi päästä siihen takaisin. Itselleni tämä on kahtiajakoinen levy. Sinällään tällä on hyviä kappaleita mutta ne ovat hieman tylsiä ja tasapaksuja. Massasta oikeastaan erottuu ainoastaan rauhallinen räppiä ja kaunista kitarointia yhdistelevä It Can't Rain Everyday.

 Murdered Love (2012)

Tämä levy alkaa aggressiivisella Eyez kappaleella, jossa laulussa vierailee Jamey Jasta Hatebreedista. Jos edellistä levyä vaivasi tasapaksuus niin tällä levyllä on todella vahvat kappaleet. Muutamat mainitakseen rokkaava West Coast Rock Steady, jossa vierailee Sen Dog, Cypress Hillistä, rauhallinen ja kaunis Beautiful, agrressiivinen Babylon the Murderer, räpppäävä Bad Boy sekä rokkaava Panic & Run. Reggae ja katu myös kuuluvat jälleen. Tämä on itsellekin yllättäen yksi parhaista P.O.D.in levyistä.

SoCal Sessions (2014)

Tämä on akustinen levy. Tämä on todella hyvin tehty sellainen. Versiot kappaleista ovat loistavia. Suosikkejani ovat Panic & Run, Youth of the Nation, Strenght of My Life, It Can't Rain Everyda ja Set Your Eyes to Zion. Tältä levyltä kuuluu myös hyvin, että Sonny on laulajana taitava.

The Awakening (2015)

Tämä on kummallinen levy P.O.D.in discocrafiassa, tämä nimittäin on konseptialbumi dystopia teemalla. Tarina on vielä jäänyt itselleni hieman etäiseks. Se vaatii lisää sulattelua. Levy on hieman raskaampi kuin aikaisemmat. Itselleni parhaiten iskevät rokkaavat This Goes to You ja Speed Demon. 

Circles (2018)

 Levy alkaa ironisesti kappaleella Rockin' With the Best.Sitä seuraavana Always Southern California jää korvamadoksi päähän ja on yksi yhtyeen parhaista kappaleista. Levyn biisit ovat tasaisen hyviä kuitenkana olematta tasapaksuja. P.O.D. on edelleenkin toimiva yhtye vaikka moni muistaakin sen 2000-luvun alun hiteistä, jolta näiden viimeisten levyjen perusteella on lupa odottaa vielä hyviä levytyksiä.