P.O.D. 1992-

 P.O.D. on Kaliforniasta kotoisin oleva Nu Metal yhtye.

 

Snuff the Punk (1993) 

Tässä vaiheessa yhtyen muodostivat Sonny Sondoval, laulu; Marcos Curiel, kitara; Traa Daniels, basso ja Noah Bernando, rummut. En omista tätä levyä ja olen antanut itseni ymmärtää, että en ole paljon menettänyt.

Brown (1996)

 

Rumpuihin vaihtui Wuv Bernando. En omista tätäkään alkuaikojen levyä.

The Fundamental Elements of Southtown (1999)

 

Tällä mielenkiintoisen kansikuvan omaavalla levyllä P.O.D. pääsi suuremmalle levy-yhtiölle (Atlantic) ja myi platinaa. Musiikillisesti tässä on elementtejä joista P.O.D. on myöhemmin tullut tunnetuksi. Itse en ole tästä levystä aivan hirveästi välittänyt mutta nyt kun olen kuunnellut tätä lisää uudemman kerran niin löydän tämän levyn idean. Yhtye on saanut levyihinsä nauhoitettua hyvin kadun ääntä ja sekä hip-hop meininkiä kuitenkin pääpainon ollessa rokissa. Laulu on enimmäkseen puhdasta mutta hieman mukana on räppäilyäkin. Levyn hienoipia hetkiä ovat rokkaavat Southtown ja Rock the Party sekä reggae sävyjä sisältävä rauhallisempi Set Your Eyes to Zion. Bullet the Blue Sky on U2 laina.

 

Satellite (2001)

Tällä levyllä P.O.D. löi todella kovaa suuren yleisön tietoisuuteen. Levy on maailmanlaajuisesti myynyt yli 7 miljoonaa ja oli nro 6 Billboardin listalla. Itsekin olen aikoinani tutustunut P.O.D.:iin Alive, Youth of Nationin sekä Boomin musiikkivideoiden välityksellä, jotka soivat tiuhaan MTV:llä. Kaikki nämä ovatkin hyvivä kappelita ja Youth of Nation onkin yksi suosikkibiiseistäni P.O.D.ilta. Näiden hittien lisäki levyltä iskevät koviten agressiiviset The Messenjah sekä Without Jah, Nothin'. Kokonaisuutena levy on vahva ja ilmentää hyvin tyylillään yhtä aikakautta. Tätä voisi jopa kutsua klassikkolevyksi.

Payable on Death (2003)

Näiden levyjen välillä Marcos Cruella lähti tai potkitiin bändistä. Hänen tilalleen tuli kitaraan Jason Truby (Living Sacrifice). Tyyli ei kuitenkaan muuttunut juurikana mitä voisi kuvitella kun Living Sacrifice on kuitenkin ihan erilaista musiikkia. Musiikillisesti tämä on suoraviivaisempi nu-metal/rock leyv mitä edellisempi, raggea ja katu elementtejä on vähemmän. Sleeping Awake on oli Matrixin jatko-osassa. Itse pidän tästä levystä.

The Warrios EP, Volume 2 (2005)

 

 Tämä EP on enemmänkin faneille kun sisältää vain pari uutta kappeletta ja muutoin demo ja livevetoja.

Testify (2006)

Tämä jatkaa hyvin samaa linjaa kuin edellisetkin levyt. Goodbye for Now kappaleessa naistaustalauluja esittää silloin tuntematon Katy Perry.

When Angels & Serpents Dance (2008)

Jason Truby jätti yhtyeen samana päivänä kun Marcos Curiel pyysi päästä siihen takaisin. Itselleni tämä on kahtiajakoinen levy. Sinällään tällä on hyviä kappaleita mutta ne ovat hieman tylsiä ja tasapaksuja. Massasta oikeastaan erottuu ainoastaan rauhallinen räppiä ja kaunista kitarointia yhdistelevä It Can't Rain Everyday.

 Murdered Love (2012)

Tämä levy alkaa aggressiivisella Eyez kappaleella, jossa laulussa vierailee Jamey Jasta Hatebreedista. Jos edellistä levyä vaivasi tasapaksuus niin tällä levyllä on todella vahvat kappaleet. Muutamat mainitakseen rokkaava West Coast Rock Steady, jossa vierailee Sen Dog, Cypress Hillistä, rauhallinen ja kaunis Beautiful, agrressiivinen Babylon the Murderer, räpppäävä Bad Boy sekä rokkaava Panic & Run. Reggae ja katu myös kuuluvat jälleen. Tämä on itsellekin yllättäen yksi parhaista P.O.D.in levyistä.

SoCal Sessions (2014)

Tämä on akustinen levy. Tämä on todella hyvin tehty sellainen. Versiot kappaleista ovat loistavia. Suosikkejani ovat Panic & Run, Youth of the Nation, Strenght of My Life, It Can't Rain Everyda ja Set Your Eyes to Zion. Tältä levyltä kuuluu myös hyvin, että Sonny on laulajana taitava.

The Awakening (2015)

Tämä on kummallinen levy P.O.D.in discocrafiassa, tämä nimittäin on konseptialbumi dystopia teemalla. Tarina on vielä jäänyt itselleni hieman etäiseks. Se vaatii lisää sulattelua. Levy on hieman raskaampi kuin aikaisemmat. Itselleni parhaiten iskevät rokkaavat This Goes to You ja Speed Demon. 

Circles (2018)

 Levy alkaa ironisesti kappaleella Rockin' With the Best.Sitä seuraavana Always Southern California jää korvamadoksi päähän ja on yksi yhtyeen parhaista kappaleista. Levyn biisit ovat tasaisen hyviä kuitenkana olematta tasapaksuja. P.O.D. on edelleenkin toimiva yhtye vaikka moni muistaakin sen 2000-luvun alun hiteistä, jolta näiden viimeisten levyjen perusteella on lupa odottaa vielä hyviä levytyksiä.