TOURNIQUET

TOURNIQUET

Tourniquet on vuonna 1989 Kaliforniassa aloittanut thrash/heavy metal bändi. Tämä oli aikoinaan todella suuri nimi kristillisen metallin parissa. Yhtyeen tyyli ja jäsenet ovat vuosien varrella vaihtuneet melkoisesti. Ainoana pysyvänänä jäsenenä on ollut loistava rumpali Ted Kirkpatrick, joka onkin nykyään myös bändin ainoa jäsen.

Stop The Bleeding

Yhteen esikoislevy vuodelta 1990. Kokoonpano oli tällöin laulu Guy Ritter, kitara/laulu Gary Lenaire ja rummut Ted Kirkpatrick. Stop The Bleeding on hyvä esikoislevy siinä on on selkeä kokonaisuus eikä se tunnu siltä että siihen on kasattu kaikki mahdolliset biisit joita on tehty kun on kerrankin päästy studioon. Yhtään huonoa kappaletta ei ole levylle päätynyt. Yhtyeen tyyli on tässä vaiheessa lähempänä perintäistä heavy metallia mitä thrashia. Muutamassa kappaleessa Guy Ritter laulaa falsetissa kuin King Diamond ikään. Muutenkin Ritterillä on omaperäinen laulu tyyli. Vähän kuin Axl Rose laulaisi heviä. Levyn alku on todella kova. Aloitus biisi The Test For Leprosy on menevä thrash-biisi ja seuraava hevipainoitteinen Ready Or Not esittelee falsettilaulua. Sitä seuraa Ark Of Suffering, josta myöhemmin lisää. Muita mieleenpainuvia biisejä ovat You Get What You Pray For, instrumentaali Whitewashed Tomb, lähes kaikilla bändin levyillä on instrumentaali sekä levyn päättävä Harlot Widow and the Virgin Bride, joka esittelee progesävyjä. Esikoislevyksi tämä on todella hyvä.

Biisi nosto (Biisi nostoissa nostan levyltä yhden hyvän tai merkittävän kappaleen): Ark Of Suffering. Tämä kappale kuvastaa hyvin Tourniquettia. Tyyliltään tämä on thrashia ja sanoitukset kertovat eläinteoikeuksista, mitkä ovat lähellä herra Kirkpatrickin sydäntä. Tästä on tehty myös musavideo.

"Do you think "dominate" means to kill just for sport?
Wear the fur from their backs
Train them for circus acts
Take our pets to be gassed once their "cute" age is passed"

Psycho Surgery

Seuraavana vuonna 1991 ilmestynyt Pyscho Surgery (tai Psychosurgery) on bändin lempilevyni. Tällä levylla mukaan tulivat Erik Mendez kitaraan ja Victor Macias bassoon. Tätä kokoonpanoa pidetäänkin yhtyeen klassisena. Tämä levy on thrashia parhaillaan, esikoislevystä menoa terävöitetty vähän joka osa-alueella. On mahtavia kitarasooloja, esim. Psychosurgery kappaleessa poran äänen jälkeen lähtevä soolo on aivan mahtava, muutenkin hyvää kitarointia ja Tedin rummutusta on ilo kuulla. Levyllä ei oikeastaan löydy heikompaa hetkeä, paitsi ihan viimeinen kappale joka on pitkä ja tylsä doom kipale. Kappalejärjesty on hyvin tehty esim. Vitals Fading ei ole kappaleena niin hyvä kuin muut mutta paikallaan neljäntenä hienon instrumentaalin jälkeen se lunastaa paikkansa. Spineless kappaleessa on mukana jopa P.I.D. räpppijengi, siis räpin ja hevin yhdistelmää vuonna 1991! Sanoituksellisesti liikutaan ihmismielen, sairauksien, itsensä hyväksymisen parissa ja tietenkin mukana on yksi kappale eläinten oikeuksista. Tourniquetilla on hyvät sanoitukset, niissä on ajatusta ja sanomaa muttei mitenkään saarnaavasti. Tämän levyn hyvyyttä ei voi liioitella.

Biisi nosto: A Dog's Breakfast. Tämä nopea menopala alkaa avain mahtavalla kitarariffittelyllä jota seuraa ilkeän kuuloinen laulu. Kappale kertoo erilaisista uskonto kulteista kuten Scientologeista, Mormoneista, Jehovan todistajista, New Agesta yms.

"Joseph Smith a Mormon god
Murdered men, condemned of fraud
An angel gave him golden plates
Which no one ever saw"

Pathogenic Ocular Dissonance

Samat jäsenet ja seuraava vuosi 1992, paitsi että kesken nauhoitusten Guy Ritter jätti bändin ja Gary Lenaire teki paikkaavat laulu suoritukset. Garyhan on aikaisemmillakin levyilla laulunut joitain osia. Syyksi sanottiin se, että Guy olisi halunnut tehdä kevyämpää ja rokahtavampaa musaa, johon toiset eivät suostuneet. Jotkut pitävät tätä bändin parhaana. Itselleni tämä ei uppoa aivan niin kovaa mitä edellinen, biisit ovat hieman rauhallisempia ja jotenkin tämä ei tunnu aivan niin ehjältä kokonaisuudelta mitä Psychosurgery. Tuntuu, että mukana on jonkun verran täytebiisejä, eivät biisit jää niin mieleen mitä aikaisempian levyjen kappaleet. Kovimman kappaleet tosin ovat hyviä ja ilokseen tätä levyä kuuntelee. The Skeezix Dilemma on progemainen kymmenen minuutin kestollaan ja muutenkin kappalerakenteellaan. Sanoitukset kertovat sairauksista, epätäydellisyydestä, Raamatun kertomuksista,

Biisi nosto: Theodicity On Trial. Kertomus Jobin elämästä. Biisinä tämä on nopea rässi veto.

"Where were you when I
Laid the foundations
Dug the oceans
And set its limits?
Were you around when I
Plotted constellations?
Answer me!"

Intense Live Series Vol. 2

Vuodelta 1993. Laulussa paikkaa Bloodgoodin laulaja Les Carlsen. Ihan hyvin hän siitä hoituu. Intense Live Seriesit olivat studiossa nauhoitettuja "Live" eepeitä. Enemmänki kuriositetti tämä teos. Coverina leyllä on Troublen The Tempter. Ted Kirkpatrick oli hetken Troublen live rumpalina.

Vanishing Lessons

Tämä levy vuodelta 1994 esittelee uuden laulajan Luke Easterin. Kitaristi Erik Mendez jättäytyi pois. Luke on laulutyyliltään enemmän rokahtava ja puhtaammin lauluva mitä herrä Ritter. Tästä alkoi uusi ajanjakso yhtyeelle. Musiikki tyyli vaihtui hard rock -tyyliseksi ja sanoitukset hieman yksinkertaisimmiksi. Kummallista kun ilmeisesti Ritter halusi tällaista tyyliä muutamaa vuotta aiemmin. Tyylin muutoksesta huolimatta levy on hyvä levy vaikka kaukana ollaan Psychosurgeryn maisemista. Vaikka tyyli onkin eriläinen niin tykkään itse tästä enemmän mitä Pathogenic levystä. Levy alkaa kahdella hyvällä rokki vedolla Bearing Cruesome Cargolla sekä Pecking Ordelilla. Mukana on slovari My Promise sekä rauhallinne rokki kappale Twilight, jolla Tourniquet sai radio näkyvyyttä. K517 instrumentaali yhdistelee klassista musiikkia pianon muodossa yhdistettynä Tedin rummutteluun.

Biisi nosto: Nimikappale Vanishing Lessons. Kappale kertoo Houdinista ja omaisuuden haalimista. Musiikilliseta tämä on menevämpi hevi kipale. Kappaleen lopussa lausuttu Poen laina on mahtavan kuuloinen.

"Things we acquire means fuel for the fire
The feeling is gone, then our soul we will pawn
Dollars for happiness, that's what the world tells us
Pour all yourself in the pursuit of wealth"

Carry The Wounded

Ep vuodelta 1995. Aaron Guerra tuli toiseen kitaraan. Tämä ep sisältää pari rauhallisemaa rokki kappaletta, pari slovaria sekä Fleetwood Mac coverin Oh Well. When The Love Is Righ on herkkä rakkauslaulu, jonka Ted on tehnyt vaimolleen.

"From the Father of lights you came
And I know I'll never be the same again
A beautiful gift has been given to me
Your smiling face is all I see."

The Collected Works of Tourniquet

Kokoelma vuodelta 1996 sisältää pari uutta kipaletta, jotka vievät Tourniquettia taas hevimpään suuntaan.

Crawl To China

Mutta ei, vuonna 1997 ilmestynyt on taas rokahtavaa ja hieman progahtavaa musaa. Gary Lenaire ja Victor Macias ovat jääneet pois matkasta. Tätä pidetään Tourniquetin huonoimpana levynä. Ei se nyt mikään sysihuono ole, erilainen vain. Biisit ovat käytännössä rokkia pienillä progemausteilla, lähinnä siis erilaisia kilkutuksia kuuluu siellä sun täällä. If I Was There on melkein akustinen slovari. Kyllä tätä levyä aina silloin tällöin kuuntelee vaikkakin osa kappaleista on melko surkeita.

Biisi nosto: White Knucklin' The Rosary. Ehdottamasti levyn paras kappale. Tyyliltään tämä on menevää rokkia hevimausteilla. Sanoitukset kertovat siitä miten laulun henkilö tarvitsee Jumalaa vain hädässä ja muulloin hän unohtaa Hänet.

"If You will do what I need You to do
I'll find some time to praise You when this whole thing is through
If You get me out of this, oh Great Almighty
I promise I'll never do it again - well, maybe"

Acoustic Archives

Vuonna 1998 ilmestyi akustinen levy. Tykkään itse tästä. Yleensä akustisessa musassa häiritsee se ettei rumpuja ole mutta tällä levyllä soi kevyet rummut. Kappalevalikoima voisi olla useammalta levyltä nyt Psychosurgeryltä on yksi instrumentaali,  Pathogenicilta yksi kappale, Vanishing Lessonilta kolme, Carry The Woundedilta yksi ja Crawl To Chinalta kolme. Versiot näistä kappaleista ovat hyviä. Viimesenä yllätyksenä levyllä on sähköinen uusi kappale joka on raskainta Tourniquettia sitten kokoelma lisäbiisien.

Microscopic View of A Telescopic Realm

Akustisen levyn sähköinen biisi ennakoi tätä vuonna 2000 ilmestynyt levyä, joka on itselleni Psychosurgeryn ohella bändin lempilevyjä. Tämän levyn myötä tutustuin myös yhtyeeseen. Tyyli on muuttunut edellisistä levyistä. Nyt on ollaan jälleen hevin ja rässin tunnelmisssa. Sinällään jännää kun ensimmäisen levyn ilmestymisestä oli kulunut vain 10 vuotta ja nyt esitellään kolmas tyyli yhtyeen historiassa. Kappaleet ovat myös saaneet proge-elementtejä ollen melko pitkiä ja sisältäen erilaisia osioita. Itse tykkään tämän levyn kitarsaundeista. Luke laulaa hyvin ja Aaron Guerra antaa rouheampia taustalauluja. Skeezix Dilemma Part II on jatko-osa ykkös osalle ja sillä on kestoa melkein kymmenen minuuttia. Hieno levy.

Biisi nosto: Nimibiisi Microscpoic View of A Telescopic Realm oli ensimmäinen kosketukseni yhtyeeseen. Kappaleessa vierailee Mortification Steve Rowe yhden rivin laulumassa. Kappale on hieman progemainen hevi kappale, jossa on rauhallisemmat osiot ja loppupuolella tulee kunnon mättöosio, kumpikin osio toimii. Kappale kertoo luonnoin kauneudesta ja siitä onkohan maailman syntynyt kaaoksesta vai järjestyksestä.

"If the monster lives in the depths of Loch Ness
and the Yeti prowls the nights in the Northwest,
He is their Maker - both the Giver of Life, the quencher of strife
From the world's first dividing cell to the loneliest quarters of hell"

Circidian Rhytms

Vuoden 2003 live dvd esittelee Kirkpatrickin rumpusooloja. Hienoja ovat mutta ei näitä montaa jaksa putkeen katsoa.

Ocular Digital

Samana vuonna tuli myös oikea live dvdee. Dvdee sisältää Flevossa Hollannissa vuonna 2001 kuvatun keikan. Hyvä settilista siinä on. Muutama kamerakikkailu tosin häiritsee. Tosin siitä on tovi kun olen tämän katsonut joten ehkäpä myöhemmin lisää kun katson tuon uudemman kerran.

Where Moth and Rust Destroy

Tämä vuoden 2003 levy jatkaa samaa kuin edellinen täyspitkä. Aaron Guerra tosin on jäänyt pois, mikä valitettavasti kuuluu lauluissa. Steve Andino on tullut bassoon. Soolo kitarassa vierailee Marty Friedman Megadethistä sekä Bruce Franklin Troublesta. Tämä on tavallaan samaa kuin upea Microscopic View mutta kuitenkin hieman vaimeampi. Vähän sama kuin Pathogenic levyn kanssa. Laulu ei ole aivan niin hyvää ja kitarasoundi ei ole niin hyvä korvaan. Eivät biisit ole aivan niin hyviä kuin edellisellä levyllä. Muistan kun Melting the Golden Calf soi metalliliitossa. Viimen kappale In Death We Rise on joku kummallinen epäkappale, rakasta doom kitarointia ja laulu miksattu ihan taka-alalle. Tämän jälkeen tuli Tourniquetilla pitkä hiljainen hetki.

Biisi nosto: Progemainen Healing Waters of the Tigris. Kappale alkaa jollain itämaisella kielisoittimella. Muutenkin kappaleessa on itämainen sävy. Kerto on aivan upean kuuloinen. Jotenkin tulee mieleen Iron Maidenin uudemmat progekappaleet. Puolivälissä kappaletta on taas mättökohta, jonka jälkeen tulee monen minuutin tiluttelut (Avain kuin Maidenilla). Kappale kertoo Tigris joesta ja Niniveen kohtalasto.

"God's judgment on that fatedful day - a terrible price to pay
The greatest city of all - Nineveh - with a towering city walls
The awesome power of the swollen river Tigris - caused that massive city to fall"

Antiseptic Bloodbath

Vihdoinkin vuonna 2012 melkein kymmenen vuoden odotuksen jälkeen tuli uusi Tourniquet levy. Steve Andino on poissa ja mutta Aaron Guerra on taas kitarassa. Mikä parasta tämä jatkaa samaa hyvää linjaa kuin edelliset levyt. Siitäkin huolimatta on jäänyt yllättävän vähälle kuuntelulle tämä levy itselleni. Biisit ovat enimmäksään progahtavaa thrashia, kestot tosin ovat nyt siinä 5-7 minuutin väliltä, pisin biisikin on vain 8 minuuttia pitkä. Hyviä biisejä tällä levyllä on mutta ei niistä vain ole jäänyt mitään kovin vahvoja muistijälkiä, ehkä se kertoo, ettei levyä ole tullut kuunneltua tarpeeksi.

Biisi nosto: Chart Of The Elements. Tämä alkaa hassusti cheerleading huutelulla. Sitten alkaa vanhan kunnon rokkaus. Kappale kertoo jostain jaksollisen järjestelmän ongelmista. Itselle tämä ei ainakaan ole tuttua.

"A shocking discovery was recently made:
some facts were messed up on the chart we obeyed
An error was found in the weights of these ten
So tear down the chart, let's start over again!"


Onward to Freedom

Tämä vuonna 2014 ilmestynyt levy on enemmänkin Tedin soololevy. Hän on enää ainoana jäseneä mukana. Laulut hoitaa vierailijat, joita ovat esim. Lauluissa Michael Sweet (Stryper) Doug Pinnick (King's X), Kevin Young (Discible), Mattie Montgomery (For Today), Ed Adner (Up-elokuva), Nick Villars (The Red Affair), Luke Easter sekä kitaroissa Marty Friedman (Megadeth) ja Chirs Poland (Megadeth), Rex Carrol (Whitecross), Tony Palacios (Guardian), Aaron Guerra, Bruce Franklin (Trouble). Näin lukuisan vieraslistan takia levyllä on monenlaisia hetkiä. Yhdistävänä tekijänä on sanoitukset jotka kertovat eläintenoikeuksista. Ei tämä Tourniquettia oikeastaan ole mutta hyvä levy tämä on siitä huolimatta, jotenkin biisitki ovat jääneet mieleen paremmin kuin edellisellä levyllä. Eri laulajat tuovat mukanaa erilaisia musiikkityylejä rokista metalcoreen.

Biisi nosto: Onward to Freedom. Lauluissa on Michael Sweet sekä Mattie Montgomery. Tämä on hyvä rokki kipale ja Michael lauluu hyvin. Kerto on oikein hyvä.

" Onward to freedom
Compassion is what I give to you
And mercy within me
Is what I show to you
And mercy within me
Is what I show to you"

Gazing at Medusa (2018)

Tourniquet palasi oikeankin Tourniquet levyllä. Tosin varsinainen Tourniquet tällä levyllä oli Ted Kirkpatrick, rummut, basso ja kitara, sekä Aaron Guerra, kitara ja laulu.  Vierailevina artisteina mukana olivat Tim "Ripper" Owens (ex-Iced Earth, ex-Judas Priest, ex-Yngwie Malmsteen) laulua sekä Chris Poland (ex-Megadeth) kitara. Musiikillisesti meno on palannut jälleen 2000-luvun levyjen tyyliin, välillä soikin tutunkuulusia pätkiä noilta levyiltä. Tedin mieltymys stoner- ja doom metalliin kuuluu tosin turhankin paljon tällä levyllä. Välillä meno on turhankin hidasta. Ripper Owerns lauluu ihan kelvollisesti mutta ei se ole sellaista joka loksauttaisi suun auki. Levyn nimikappaleella, joka on levyn parhain, laulaa Deen Castronovo, joka on tullut tunnetuksi Journeyn rumpalina. Tälläisiä kappaleita kun olisi ollut enemmän levyllä niin puhuisimme hyvästä levystä nyt tämä valitettavasti jää itselleni keskinkertaiseksi levyksi. Levyllä on kuitenkin hetkensä joten Tourniquetin ystävien kannattaa tähän tutustua.


"Longing for Gondwanaland
But how do we get there
Longing for Gondwanaland

We’re all from one place
Unified by grace"