Styper on yksi tunnetuimmista kristillisen metallin edustajista. Musiikkityylinä on glam rock/metal. Yhtye on perustettu vuonna 1983. Yhtye oli välillä hajonnenna mutta on taas viimeiset viisitoista vuotta ollut aktiivisena. Yhtye on kotoisin Kalifornia Orange Countysta. Olen nähnyt Stryperin kahdesti vuonna 2007 Maata näkyvissä -festareilla ja 2010 Helsingin Nosturissa, varsinkin jälkimmäinen on jäänyt mieleen erityisen hyvänä keikkana.
The Yellow and Black Attack -EP (1984)
Keltainen ja musta ovat olleet Stryperin värit jo alusta lähtien. Stryperin muodostaa Michael Sweet laulu ja kitara, Robert Sweet rummut, Oz Fox kitara ja Timothy Gaines Basso. Tällä ekikois levyllä on muutama hyvä biisi mutta kokonaisuuten en ihmeemmin välitä tästä levystä, jota vaivaa myös heikohko tuotanto.
Biisi nosto: Loud 'n' Clear kuvastaa hyvin Stryperia. Kappale on menevä rokki veto selkeillä sanoituksilla, jotka ovat lujia ja selkeitä.
"The hair is long and the screams are loud and clear. / The clothes are
tight, earrings dangling from the ears. / No matter how we look, we'll
always praise His name."
Soldiers Under Command (1985)
Tämä on Styperin varsinainen depyytti levy. EP:n verrattuna tässä on paremmat soundit sekä biisit ovat kovempia. Kappaleet ovat tiukkaa rokkia paria balladia lukuunottamatta Firts Love on oikein imelä balladi eikä Together as One jää paljon siitä. Bändi soittaa hyvin ja varsinkin kitarointia on hienoa kuunnella ja Michael on myös hyvä laulaja ja välillä tulee kunnon korkeita kirkumisiakin. Tämä on yksi suosikeistani Stryperin tuotannosta ja muutenkin.
Biisi nosto: Tähän voisi laittaa vaikka kuinka monta kuten nimikkobiisin Soldiers Under Command, menevän Reach Outin tai raskaan Surrenderin. Valitsen kuitenkin aivan mahtavan Rock That Makes Me Rollin. Tämä on levyn menevempiä kappaleita. Kappaleen aloittava ja koko kappaleen kestävä riffittely on hienon kuuloista, kertosäkeessä on kunnolla potkua taustalauluineen, tottahan toki kappaleessa on kunno soolo ja lopussa on myös kunnon kiljaisu. Kappale kertoo siitä miten Jumala (Rock) antaa meille voimia ja saa meidät toimimaan, tuo rock on sinällä hauska sanaleikki.
"Giving me the courage to be bold
Giving me just what I need
Always guaranteed
He's the rock, the rock that makes me roll - rock'n'roll"
To Hell with the Devil (1986)
Tämä on yksi tunnettuin ja menestynein Stryperin levy, oikea klassikko kristillisessä metallissa. Timothy Gaines ei jostain syystä soittanut levyllä bassoa mutta sitten kiertueella hän oli jälleen mukana. Meno on hieman kaupallisempaa tällä verrattuna edelliseen levyyn mutta lähes yhtä hyviä nämä ovat. Honestly on oikein siirappinen balladi, joka on valtava hitti. Itselläni tämä on CD:nä ja vinyylinä. CD:ssä on sensuroidut kannet, joissa on on bändin logo isolla mutta niissä kunnon kansissa on neljä lihaksisasta enkeliä työntämässä pahaa rokkaria helvettiin, en sinällään ihmettele, että tuosta on olemassa tuo sensoroitu versio. Kasarilla Stryperin jätkät olivat oikein ajankuvan näköisiä, oli pitkät ja osalla permanentoidut tukat ja kelta mustat glam vaatteet.
Biisi nosto: Tälläkin levyllä olisi monia hyviä mutta valitsen The Wayn. Tämä on kanssa menevä kappale jossa on tiukkaa kitarointia. Tässä kappaleessa on oikein pitkä loppu kiljaisu.
"Oh - What can I say?
Oh - Christ is the way
Rockin' for the One who is the Rock
Rockin' for the One who is the Rock
"
In God We Trust (1988)
Tällä levyllä meno meni kaupallisemmaksi ja monet eivät tästä levystä sen tahdon kovinkaan paljon pitäneet. Itse tykkään tästäkin levystä, ei tämä nyt niin poppia ole. Kappaleet ovat kuitenkin hyviä. Ei tämä kuitenkaan pärjää noille kahdelle aiemmalle.
Biisi nosto: Arvoin pitkää In God We Trustin ja The Writings on the Wallin välillä ja päädyin lopulta In God We Trustiin. Tässä kappaleessa on aivan mahtava kertosäe taustalauluineen. Kappale kertoo siitä miten rahaan ja omaisuuteen ei pidä laittaa toivoa vaan se pitää laittaa Jumalaan.
"
It's been said money talks
If so what does it say?
Four simple words we see every day"
Againt the Law (1990)
Muutosten aikaa ysärille tultaessa. Stryper ilmeisimmin halusi saada suurempaa yleisöä ja muutti imagoaan, poissa ovat kelta mustat glam vaatteet ja tilalla on perinteisemmät hevi kuteet kuten nahkatakit. Sanoitukset eivät ole niin kristillisiä mitä aiemmin vaan käsittelevät enemmäkin ihmissuhteita. Stryperin sanoituksethan ovat yleensä suoran kristillisiä. Musiikillisesti tämä on Stryperin raskaimpia levyjä. Shining Star on Earth Wind & Firen kappaleesta coveri. Lady on kaunis rakkauslaulu balladi. Itse tykkään tästä levystä.
Biisi nosto: Caught in the Middle. Tämä on menevä kappale jossa on todella hienoa kitarointia ja mahtava kertosäe. Kappale kertoo pysähtymistä ja elämä arvojen miettimisestä.
"You're caught in the middle
And you don't know where to go
Turn it around, come back to the ground
Before you break and lose control "
Can't Stop the Rock -kokoelma (1991)
Tällä kokoelmalla on hyviä Stryper kappaleita mutta sitten puuttuu muutamia todella kovia kappaleita kuten Rock That Makes Me Roll ja The Way. Levyllä on myös kaksi uutta kappaletta rauhallinen Believe ja menevämpi Can't Stop the Rock. Itselleni tällä levyllä on henkilökohtaista arvo kun tämä on ensimmäinen Stryper levy, jonka hankin.
"We're soldiers under command
Gonna sing it loud and clear
He's the rock that makes me roll
Turn it up, we want you to hear"
Vaikka levyllä luvataankin, että rokkaaminen jatkuu niin Stryperin osalta se päättyi tähän. Michael lähti tekemään soolo uraa (näistä soolo levyistä tulee josku oma artikkeli) ja muut jäsenevät koittivat pärjätä hetken ilman kunnes totesivat ettei se onnistu ja siihen loppui Stryperin hieno ura sillä erää.
Reborn (2005)
2000 -luvun alussa Stryper teki muutamia reunion keikkoja sekä julkaisivat live-levyn näiltä keikoilta ja lopulta 15 vuotta edellisestä studiolevystä he julkaisivat uuden levyn. Basistikisi oli vaihtunut Tracy Ferrie. Musiikki ei ollut enää kasari vaan perinteisempää rokkia, hyvin samankaltaista mitä Michael Sweet julkaisi soolona. Rain kappale onkin peräisin Michael soolo levyltä. Esim. sooloja ei ole juurikaan mukana. Michael laulua kuuntelee oikein mielellään. I.G.W.T. on uusintaversio In God We Trust -biisistä. Mielestäni tämä on Stryperin heikoin levy mutta siltikin tätä ihan mielellään kuuntelee.
Biisi nosto: When Did I See You Cry. Tällä kertaa vähän rauhallisempi biisi. Kappale alkaa rauhallisesti mutta nousee sitten loppua kohti. Michaelin laulu on todella vahvaa tässä kappaleessa. Laulun sanoitukset ovat yhteiskunnalliset.
"When did I see You cry oh Lord
When were You all alone
When did I see You so far away from home"
Greatest Hits: Live in Puerto Rico -DVD (2006)
Ainoa omistamani Steryperin live-dvd. Keikka on kuvattu hyvin ja bändi on siinä vedossa. Hauskasti vaan se on kasattu kahdesta eri keikasta ja sen näkee siinä, että muusikoiden vaatteet vauhtuvat biisien välissä. Kappaleet ovat kasari levyiltä ja on ihan hyvin valittu, mitä nyt itse kaipaisin sitä Rock That Makes Me Rollia. Hauskasti soittavat lämpöisessä Puerto Ricossa Winter Wonderlandin. Alkuperäinen basisti Timothy Gaines on jälleen mukana.
Murder By the Pride (2009)
Tämä on itselleni se oikea Stryperin paluu levy.Tällä ei yritetä tehdä vanhaa musiikkia uudestaan vaan tämä kuulostaa siltä mitä tämä on eli kasari bändin 2000-luvun levyltä eli mukana on vanhaa ja uutta. Kitarasoolot ovat jälleen mukana samoin kuin taustalaulut. Tracy Ferry on taas soittanut bassot ja jostain kumman syystä Robert Sweet ei päässyt nauhoittamaan rumpuja vaan ne on tehnyt studio muusikkio. Itselleni tämä on yksi Stryperin suosikki levyistä. levyllä on todella paljon hyviä kappaleita. Peace of Mind on Boston coveri, Michael oli hetken aikaa lauluaja Bostonissa alkuperäisen laulajan kuoleman jälkeen. My Love on uudelleen äänitys vanhasta biisistä.
Biisi nosto: Murder By the Pride. Tässä kappaleessa on todella hienon kuuloiset säkeistö osuudet ja sitten todella vanha kertosäe.
"Gotta fight, gotta stop living a lie
Gotta fall, gotta lay down and die
Gotta stand and run to the other side
Gotta live or it's Murder By Pride"
The Covering (2011)
Tämä on jännä albumi Stryperin kataloogissa. He coveroivat tällä heidän suosikkibiisejään mukana on biisejä 70- ja 80-luvun rokki bändeiltä. Itseeni iskevät eniten Black Sabbathin Heaven and Hell, Kansasin Carry on Wayward Son, Deep Purplen Highway Star sekä Judas Priestin Breaking the Law. Kaikkiaan Styper soittaa kappaleet hyvin ja omalla tyylillään. Levyn lopettaa heidän uusi kappale God. Mukana on taas alkuperäinen Styrperin porukka eli Timothy ja Robert ovat jälleen messissä. Tykkään tästä levystä todella paljon.
Biisi nosto: Highway Star. Kappale on hyvä ja Stryper esittää sen myös hyvin. Michael laulaa hyvin korkeat kirkumis kohdat.
"I love it and I need it I bleed it
Yeah it's a wild hurricane
Alright, hold tight, I'm a highway star"
No More Hell to Pay (2013)
Tämä on myös Stryperin teoksista yksi suosikeistani. Meno on vielä hieman tiukempaa verrattuna Murder By the Prideen mutta muuten mennään hyvin samoilla hyväksi havatuilla laduilla. Jesus Is Just Alright on The Doopie Brothersin kappaleesta coveri, kappaleen on coveroinut myös hyvin DC Talk. Varsinaista siirappi balladia ei tällä kertaa ole eksynyt mukaan. On se hienoa, että vanhemmatkin bändit voivat tehdä nykyäänkin vielä kovia levyjä joiden ei tarvitse hävetä vanhojen klassikojen rinnalla.
Biisi nosto: Tälläkin leyvllä on monta kovaa veto kuten todella menevä Te Amo mutta Sympathy on itselleni vielä karvan verran parempi. Tässä kappaleessa on todella kova kertosäe, oi miten hieno laulumelodia tuossa onkaan. Michaelin laulua ei voi liikaa kehua, se on todella hyvää.
"As hearts degrade,
can I find some sympathy?
As mercy fades,
I am blind but I just want to see
Sympathy"
Fallen (2015)
Tämä jatkaa hyväksi havaittua linjaa edellisten levyjen tavalla mutta itselleni tämä ei ole aivan niin rautainen levy. Tällä levyllä ei ole aivain niin timanttisi biisejä ja meno on jotenkin rauhallisempaa. Ei tämä mikään huono levy ole ja mielellään tätä kuuntelee. After Forever on coveri Black Sabbathin kappaleesta.
Biisi nosto: Tällä kertaa balladi eli All Over Again. Tässä popahtavassa balladissa on taas kerran mahtavia laulumelodioita ja hyvän balladin tapaan tämä nousee loppua kohti.
"If I had the chance to do it all again
No I wouldn't change a thing (I wouldn't change a thing)
I've lived the life of a thousand men
With the honor of a king and I'd do it all over again
With the honor of a king and I'd do it all again with you"
God Damn Evil (2018)
Tälle levylle Stryper vaihtoi basistin Perry Richardsoniin, tämä vaihto ei mennyt ihan yhteisymmäryksessä. Tämä levy on hyvin samankaltainen edelliseen verrattuna. Ihan kelpo levy tämä on mutta ei ole lähellä Stryperin parhaimmistoa varsinkin levyn alussa on muutamia vähän tylsempiä kappaleita mutta loppua kohti levy sitten paranee. Mutta nämä 2000 -luvun Stryperin levyt seisovat kuitenkin hyvin omillaan ja ovat hyviä leyvjä, jotka kestävät vertailua 80-luvun levyihin.
Biisi nosto: Nostan kantri henkisen God Damn Evil kappaleen. Tässäkin on mahtava kertosäe.
"God damn evil
God damn it all
God save the people
But God damn the walls"
Even the Devil Believes (2020)
Stryperillä on kova levytystahti kun kaksi edellisestä levystä on kulunut vain kaksi vuottta ja välissä tuli Michael Sweetin soololevy Ten.
Levy alkaa erittäin vahvasti Blood From Above rallilla. Tässä on menoa ja vanhan Stryperin henkeä. Kappaleen soolo on myös mallikas. Erittäin loistava aloitus levylle ja muutoinkin kitarointi kuulostaa mainiolta.
Make Love Great Again on pöljästä nimestä huolimatta ihan kelpo keskitempoinen kappale vaikkakin jää levyn muiden kappaleiden varjoon. Itselleni tästä tulee mieleen 80-luku.
Tuon rauhallisemman veisun jälkeen Let Him In tuleekin vauhdilla. Tämä 80-luvun meneviä Stryper ralleja mieleentuova kappale sisältää myös erittäin julistavat sanat ja on yksi levyn parhaimmistoa.
Do Unto Others on taas 2000-luvun Stryperia. Kerto on oikein hyvä ja kitarointi mallikasta.
Nimikappale Even the Devil Believes on myös melko perinteinen 2000-luvun Stryper biisi. Kertosäkeessä on mukavasti potkua mutta kappale on muutoin turhan keskitempoinen.
Seuraava How to Fly taas iskee itseeni paremmin vaikka tämäkään ei ole mikään vauhtiralli. Tässä on todella kauniit laulumelodiat.
Divider on levyn raskaimpia kappaleita. Joku mielleyhtymä itselläni tästä tulee Judas Priestiin. Komeeta riffittelyä on ja hieman rankempaa laulua.
Seuraava This I Pray on hyvin countryhenkinen. Hieman erilaisella sovituksella tämä menisi coyntry-rock kappaleesta. Kappale on sanoiltaa hyvän yön rukous.
Invitation Only voisi sopia In God We Trust -levylle. Tämä on hyvin poppikappale, jossa on myös käytetty syniä. Kertosäkeessa on oikein kauniit laulumelodiat.
Äskeisen popittelun jälkeen palataan taas raskampaan menoon For God & Rock 'n' Roll kappaleen myötä. Tässä on hieman rankempaa laulua kertosäkeessä, itse säe on raskas mutta ei kovin nopea. Kuten Stryperillä yleensäkin niin tässäkin on oikein mallikaaat soolot.
Levyn päättää pöljän niminen Middle Finger Messiah. Kappaleessa on nimestään huolimatta ihan fiksut sanat siitä miten Jeesus oli aikanaan ja edelleenkin pilkattu mies. Tässä on myös vauhtia reippaammin. Hyvä ralli päättämään levy.
Kokonaisuuten leyvy on oikein mallikas ja kappaleet ovat hyvin erilaisia keskenään mikä tuo levylle hyvää vaihtelevuutta. Levy on myös mukavan tasaisen laaduka kokonaisuus. Soitto ja laulu on todella taidokasta kuten tuotanto muutenkin. On se hienoa, että tällaisen uudemman tuotannon ei tarvitse häpeillä vanhan materiaalin rinnalla.
The Final Battle (2022)
Jälleen kahden vuoden jälkeen tulee uusi levy Stryperilta. Katsotaan sitten mitä sanottavaa herroilla on.
Levyn aloittava Transgressor (joka näköjään tarkoitta rikkojaa suomeksi) on yksi parhaista Stryperin kappaleista, joka ei häpeä The Rock That Makes Me Rollin eikä The Wayn rinnalla. Kappaleessa on oikein mallikasta menoa ja laulu kulkee kuin ennenkin. Soolo on omaan makuuni hieman tylsähkö, tähän olisi sopinut oikein kunnon menosoolo. Mistä ne näitä riffejä vieläkin kaivavat.
See No Evil, Hear No Evil alkaa rauhallisemmin.
Kyseessä on keskitempoinen perus Stryper kappale. Lopussa soolon jälkeen tulee hienoa välisoittoa. Tässä kuten levyllä muutenkin on soolot kohdillaan.
Same Old Story on hieman vauhdikkaampi. Kyseessä on kelpo albumiraita. Soolo on kappaleessa oikein mallikas.
Heart & Soul on vauhdikas ja rokahtava kappale. Kertosäe on oikein mukava samoin kuin soolokin. Rummut soivat tässä kuin koko levylläkin tosi hyvin.
Sitten onki balladin aika Near kappaleen myötä. Tämä ei ole mikään sokerisin balladi vaan hieman rokahtava. Ihan kelpo kappale tyylissään.
Out, Up & In on melko perinteinen keskitempoinen Stryper ralli.
Rise the Call on menevämpi ja oikein mainio kappale hyvällä kertosäkeellä. Kappaleen lopussa kuullaan, että Michaelilta taittuu vielä korkeatkin nuotit.
The Way, the Truth, the Life on keskitempoinen laulu, ei mitään ihmeellistä kuultavaa.
No Rest for the Wicked on hieman country-henkinen kappale.
Rakkauslaulu Till Death Do Us Part on rokkihenkinen ralli. Tässä on mukavan kuuloisia taustalauluja.
Levyn päättävä Ashes to Ashes on menevämpi kappale. Soolo on tässä aivan loistava. Tähän on hyvä lopettaa levy.
Levy on tuotannollisesti hyvää laatua sekä soitto että laulu kulkevat mallikkaasti. Transgressor on todella loistava kappale muut kappaleet eivät jää aivan niin mieleen vaikka niissä ei olekaan mitään vikaa. Levy on nimenomaan kokonaisuutena tasaisen vahva. Levy kestää hyvin vertailua aikaisempaan tuotantoon, josta kertoo sekin, että tämän pariin on tullut palattua tasaisesti. Toivottavasti tämä myöskään ei ole Stryperin Final Battle vaan uutta musiikkia olisi luvassa kun yhtye on kuitenkin edelleen niin vedossa.
Stryperiltä minulla on kaikki studiolevyt mutta muutama erikois levy puuttuu.
- 7: The Best of Styper -kokoelma, jossa on pari uutta kappaletta
- The Roxx Regime Demos. Jossa on vanhoja demo kappaleita ajalta jolloin Stryper vielä oli The Roxx Regime.
Oz Fox vaikuttaa myös Bloodgoodissa. Micheal Sweetillä on hyviä soolo levyjä, joista tulee myöhemmin oma artikkeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti