Demon Hunter 2000-

Demon Hunter on vuonna 2000 perustettu metalcore yhtye Yhdysvaltojen Seattlestä. Yhtye on todella suosittu omassa genressään. Olen sen kerran nähnyt Kouvolassa.

Demon Hunter (2002)

Yhtyeen muodostaa Ryan Clark laulu ja kitara, Don Clark basso sekä Jesse Sprinkle rummut. Tällä levyllään Demon Hunter on puhtaimmilaan metalcorea. Tuntuu, että jenkkilästä ei kristillisen musiikin rintamalla ole viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen tullutkaan mitään muuta kuin erilaisia metalcore yhtyeitä. Demon Hunter erottautuu siitä joukosta edukseen medolisuudellaan. Peruspohjan yhtyeen kappaleisiin on, että huutoa säkeistö ja sitten puhdasta laulua kerto. Tämä ensimmäinen levy on ulkoasultaan hauskan vanhahtava, yhtyeen kaikissa levyissä on eri muunnoksina tuo sama demonin pää ammuttuna. Minulle tämä on tylsin levy yhtyeen laajasta tuotannosta, melko tasapaksua coreilua. Erityisemmin jää mieleen vain rauhallinen ja herkkä "My Throat Is an Open Grave".

"Ive met the end of being, my eyes are open wide.
I feel myself depleting, and watch my body die.
Life is a path, Death a destination"

Summer of Darkness (2004)

Tällä levyllä Don Clark vaihtui basson kitaraan ja bassoon tarttui Jon Dunn, Ryan luopui kitarasta ja  toiseksi kitaristiksi tuli Kris McCaddon (Embodyment, The Famine). Levy on huomattavasti melodisempi mitä edellinen ja se näkyy jo levyn aloittavassa "Not Ready to Diessa", joka on myös yksi Demon Hunterin parhaista kappaleista. Ryan on todella hyvä laulaja ja siksi onkin mukavaa, että puhtaan laulun osuus on lisääntynyt. Muutoinkin levyltä näkee, että tämän tekemiseen on ollut enemmän kokemusta ja studio-aikaa mitä edellisellä. Tällä levyllä kuten monella muullakin on tunnettuja vierailijoita kuten Howard Jones Killswitch Engagesta ja Trevor McNevan Thousands Foot Krunchista.

"And when my heartstrings come undone
I will wait for you, I will pray for you
Before I make my final run
I will stay with you, decay with you"

The Triptych (2005)

Taas miehistö vähän vaihtui Kris McCaddon tilalle tuli Ethan Luck (O.C. Supertones, Relient K) ja Jesse Sprinklen tilalle rumpuihin Timothy "Yogi" Watts. Triptychiä painettiin kolmella erilaisella kannella. Musiikilliseti levy jatkaa edellisen linjoilla. Levyn kappaleeet ovat tasaisen vahvoja joista esiin nousee Undying, joka on itselleni jäänyt mieleen musavideosta, herkkä On Thousand Apologies sekä Prong cover Snap Your Finger, Snap Your Neck.

"One final heart-break

And blinding lights will guide our way
Free us our blind state
They will call us by our name
Undying"

 

Storm the Gates of Hell (2007)

 

Levy alkaa todella tiukalla nimikkokappaleella. Levyllä on todella paljon Demon Hunterin parhaimpia kappaleita kuten vahvan kertosäkeen omaava Lead Us Home, Sixteen, jossa vierailee Living Sacrificen Bruce Fitzhugh, melodinen ja jälleen kerran mahtavan kerron omaava Fading Away, herrä Carry Me Down, yltiömelodinen Thorns sekä hauskasti junnaava Follow the Wolves. Näiden aivan mahtavien kappalaiden myötä tämä on yksi suosikki Demon Hunter levyistä.

 

"Run away to the blackened sky, through the fear of disbelief

Run away from the hollow cries, to the shelter of release
Run away to the blackened sky, through the fear of disbelief
Run away from the hollow cries, to immunity"

 

The World Is a Thorn (2010)

 

Don Clarck ja Ethan Luck ovat jääneet pois ja kitaroihin ovat tarttuneet Patrick Judge ja Ryan Helm. Hyvältä kuulostaa näidenkin kavereiden soitto. Hyviä kappaleita on tämäkin levy täynnä ja näistä nousee esille Collapsing, joka on yksi Demon Hunterin parhaista kappaleista, Driving Nails sekä melkein death metallimainen nimikappale.

"Collapsing in on yourself

I don't know why I try (I try)
Collapsing in on yourself
I don't know why you deny"

 

True Defiance (2012)

Ryan Helm on vaihtunut Jeremiah Scottiin kitaran varressa. Tätä levyä kuuntelin todella paljon sen ilmestyessä. Varsinkin levyn alkupuoli on todella vahva. Demon Hunter on löytänyt hyvin oman tyylinsä ja tekävät sen tyylin sisällä loistavia levyjä. Huonona puolena on se, että ei näistä oikein tahdo jutun juurta löytää.

"We were blinded by the sacred light

They carried us away
Like a razor through the dark that night
My destiny"

 

Extremist (2014)

Tämä jatkaa Demon Hunterin tasaisen hyvien levyjen sarjaa. Demon Hunterilla on hyvät ja henkilökohtaiset mutta runolliset sanoitukset, joihin pitäisi paneutua itse paremmin.

"I will fail you

Of that I'm sure
I will remind you of the pain forevermore
And when my sins are just a memory
Faith restored
I will fail you
To the core"

 

Outlive (2017)

Tämä on jäänyt itselleni syystä tai toisesta hieman etäiseksi levyksi. Levy alkaa hienon rauhallisesti Trying Times kappaleella, jota seuraa todella iskevä rykäisy Jesus Wept ja perinteisen hyvä Cold Winter Sun. Mutta täytyy siltä ihailla miten parin kolmen vuoden välein Demon Hunter pysyy tekemään tasaisen hyviä levyjä.

"Eyes wide

See red
I'm why
Bloodshed
So I don't forget
I'm why
I'm why Jesus wept"

 

War (2019)

 

Vuonna 2019 Demon Hunterilta tuli kaksi levyä. Ensimäinen War keskitttyy yhtyeen rankempaan puoleen. Levy ei ole kuitenkaan pelkästää huutoa vaan enemmäkin sitä perinteistä huuto säkeistö ja puhtaasti laulettu melodinen kertosäe. Vaikka tämä on hyvä levy niin huomion vie kuitenkin seuraava levy.

"Now

I know my way
Found a world of pain
And cut it to fit in the place of my heart
I cut it to fit in the place of my heart"

 

Peace (2019)

 

Tämä levy keskittyy Demon Hunterin melodisempaan puoleen eikä sisällä ollenkaan huutolaulua. Levylllä näkyy myös jo aiemminkin ilmenneet HIM vaikutteet. Levyn aloittaa mahtava rokkiralli More Than Bones. I Don't Believe You on hieman tylsä. Rauhallisessa Lonelinessissa HIM vaikutteet vasta kuuluvatkin. Peace on taas hieno rokkiralli. Kantrivaikutteinan When the Devil Come on levyn hienoimpia hetkiä. Time Only Takes ja Two Ways ovat hieman mieleenpainumattomampia vetoja. Recuse Myself on nykyaikaisen rokkikappaleen kuuloinen. Bet My Life on taas menevepi rokkikappale. Todella herkkä melkeimpä pianoballadi Fear Is Not My Guide on hieno lopetus hienolle levylle. Tämä levy on noussut monipuolisuudessaan sekä herkkyydessään itselleni yhdeksi Demon Hunterin parhaista levyistä. Jos välillä tuntui siltä, että yhtye toistaa itseään niin tämä levy todistaa, että on heillä vielä ässiä hihassaan.

"When the devil come

Let my spirit breathe
When the devil come
Lay me at your feet
Come to me in shallow waters
Hold me underneath
When the devil come"