Esi- ja jälki-Extoliset yhtyeet (Schaliach, Fleshkiller, Azusa ja Ganglion)

Extol on yksi suosikki yhtyeistä ja se on kristillisen metallimusiikin maailmassa ollut todella suosittu ja sen vaikutus näkyy edelleenkin. Nyt käyn läpi yhden Extolia edeltäneen yhtyeen ja kaksi siltä vaikuttteita ottanut yhtyettä.

Schaliach 1995-1996

Sonrise (1996) 

Schaliach on esi-Extol. Se oli Ole Börudin yhtye ennen Extolia ja hän soitti siinä kitarat, bassot, rummut sekä hoiti puhtaan lauluan. Örinässä ja kakkoskitarassa oli kaveri nimeltään Peter Dallbakk (ex-Vardöger). Yhtyeeltä ei tullut koskaan kuin tämä yksi levy. Tyyliltään tämä on death metallia doom vaikutteilla. Musiikki ei ole vielä niin kikkailevaa mitä Extolilla mutta viitteitä siitä kuulee siellä ja täällä. Tuotanto on myös heikompaa. Akustinen välisoitto In Memorian menisi ihan sinällään Extolillekin. Itselläni on tästä uusinta painos, jossa on Peter Espevolin laulamana lisäkappale Purple Filter ja se menisi ihan hyvin Extolin Burial levyllä. Levy on kuitenkin itselläänkin ihan kelpoa death metallia ja varsinkin kun ajattelee, että ole on tätä tehdessään ollut kaksikymppinen niin on hän melkoinen kaveri.

"Sonrise
An empty grave
Only His garments were left
Sonrise
The price is paid
Blood has been shared
Sonrise
The Light is back
And it will never fade away
Sonrise
He brings us back
To the Author of life"

Fleshkiller 2016-

Awaken (2017)

Sitten tulemme jälki-Extoliseen yhtyeeseen. Fleshkillerin muodostaa Ole Börud, kitara ja puhdas laulu; Ole Vistnes, basso,  Andreas Skorpe Sjöen, rummut sekä Elisha Mullins (The Burial, ex-A Hill to Die Upon); örinä ja kitara. Aluperin laulussa piti olla Schaliachin Peter Dallbakk mutta jostain syystä hän ei pystynytkään vaikuttamaan tässä. Kun levyn avaava Parallel Kingdom pamahtaa soimaan niin alkaa ihmettelemään, että onko tämä kadoksissa ollut Extolin levy vai mitä minä oikein kuuntelen. Tietenkin kun Ole on tehtyt kappaleet niin ei ole ihmekään, että Extol kuuluu niin vahvasti. Tätä voisi melkee sanoa Extol 2.0:ksi, niin samaa tyyliä tämä on. Hienoa, että Ole on jatkanut tämänkin tyylin musiikin tekemistä vaikkakin tekee sitä eri kavereiden kanssa kuin aiemmin. Myöskään tämän levyn ei tarvitse häpeillä Extolin levyjen rinalla, Olen sävyllyskynä on ollut terävänä ja leyvltä löytyy 10 tiukkaa ja teknistä death metal kappaletta. Kaikkien Extol fanien on syytä tutustua tähän.

"And the wind will blow wherever it may please, sweeping through the soul like an unrivalled peace.
And the heart will taste the fruit of liberty. Spiritual release. Free from the chains of death.
Enter a parallel kingdom"

Azusa 2014-

Heavy Yoke (2018)

Azusan musiikissa on myös vaikutteita Extolilta eikä se ole ihme kun mukana on parikin Extolin jäsentä. Azusan muodostavat Eleni Zafiridou, laulu; Christer Espevoll (ex-Extol), kitara; Liam Wilson (ex-The Dillinger Escape Plan) sekä David Husvik (Extol, Ganglion). Elenin tausta on pop-musiikissa. Azusan musikkityyli on jännä sekoitus Extol tyylistä death metallia, punkkia ja hieman indie-poppiakin. Eleni on taitava laulaja ja vaihtaa tyyliään nopeasti huutamisesta kauniiseen puhtaaseen lauluun. Levy vaatii muutaman kuuntelu kerran auetakseen kunnolla mutta kun sille sen antaa niin tästä paljastuu todella hyvä metalli levy. Sen verran progahtavaa ja monipuolista tämä on, että ensin musiikki voi kuulostaa turhankin sekavalta. Jos Fleshkiller on Extol 2.0 niin tämä on selkeämmin oma yhtyeensä. Erittäin mielenkiintoinen tuttavuus.

"No matter how fast I run
Your light surrounds me
Dropping my hands to glimpse
Eternity
Though shadows veil my eyes
Your light surrounds me
Back to the beginning again
Drinking eternity"

Loop of Yesterdays (2020)

Tänä vuonna Azusalta on ilmestynyt uusi levy, mutta siihen en ole ehtinyt tutustumaan vielä.